Julkaistu 18.05.2009 09:41(Päivitetty 10.05.2010 09:13)
Luonnonmukaisessa puutarhanhoidossa nojaudutaan luonnon omaan viisauteen ja esi-isien vanhoihin perinteisiin. Tässä viisi vinkkiä, joilla pääset ekologisen puutarhahoidon alkuun.
Seuraavia neuvoja seuraamalla saat kotipuutarhasi tai viljelypalstasi kukoistamaan – ilman kemiallisia lannoitteita tai torjunta-aineita.
1. Selvitä maa-aineksen laatu
Maan hoito on luonnonmukaisen puutarhanhoidon perusta. Kun maa voi hyvin, myös puutarha kukoistaa ja antaa hyvän sadon.
Selvitä siis aluksi, millaista puutarhasi tai viljelypalstasi maa-aines on: tiivistä vai kuohkeaa, kosteaa vai kuivaa. Onko kyseessä savi, hiekkapitoinen maa, turve vai hiesu.
Useimmat maalajit eivät sellaisenaan sovi puutarhan perustamiseen ja hyötykasviviljelyyn, vaan sekoittamalla eri maalajeja sopivassa suhteessa kasveille saadaan viljelyominaisuuksiltaan erinomainen kasvualusta.
Halutessasi voit ottaa maasta näytteen ja lähettää sen tutkittavaksi, sillä maan hoito onnistuu helpommin, kun tietää mitä ja minkä verran lannoitteita maa tarvitsee. Maa-analyysipakkauksia lisätietoineen saat puutarhamyymälöistä.
Myös maan happamuusasteen selvittäminen on kasvien kannalta tärkeää. Jos maan happamuusaste on väärä, kasvit eivät pysty käyttämään hyväkseen ravinteita, vaikka mullan ravinnetaso olisikin muuten kohdallaan. Maan happamuutta säädellään kalkitsemisella.
Voit saada maan happamuuden selville tarkkailemalla, millaisia rikkaruohoja siinä kasvaa. Leinikit ja peltokortteet viihtyvät happamassa maassa, vesiheinä ja nokkonen neutraalin ph-asteen maassa. Maan tarkan ph-asteen saat selville puutarhaliikkeissä myytävillä testeillä.
2. Vuoroviljele
Vuoroviljely vähentää kasvituholaisten määrää. Kun vaihdat yksivuotisten kasvien paikkaa vuosittain, karistat niiden kannoilta tuholaiset, jotka talvehtivat ravintokasvinsa alla mullassa. Tällaisia tuholaisia ovat muun muassa sipuli- ja porkkanäkärpäset sekä perunarutto.
Lisäksi kasvupaikan vaihtaminen ehkäisee maan köyhtymistä: ravinteita kuluu tasaisemmin ja kasvit pysyvät terveempinä.
3. Sekaviljele
Voit istuttaa lähekkäin kasveja, joiden kasvuajat ja ravinnetarpeet poikkeavat toisistaan, mutta joilla on suotuisa vaikutus toistensa kasvuun. Tätä periaatetta, alleopatiaa, noudattaa itse luontokin.
Puutarhassa hyvä kumppani muille kasveille on samettikukka, jonka voimakas tuoksu eksyttää tuhohyönteisiä arkojen kasvien kimpusta.
Hyötykasveista persiljan tiedetään parantavan tomaatin makua. Laventeli puolestaan torjuu kasvimaalta lehtikirvoja ja muurahaisia, kynteli auttaa häätämään härkäpapujen papukirvoja.
Vältä samoista kasvutaudeista kärsivien lajien istuttamista lähekkäin tai perättäisinä vuosina. Yhteen sopimattomia kasveja ovat esimerkiksi tomaatti ja peruna, joita molempia saattaa kiusata perunarutto.
4. Lannoita
Luonnonmukaiseen viljelyyn kuuluu katteen käyttö. Periaatteena on, ettei viljelypalstalla tai kukkapenkissä pitäisi näkyä paljasta maata, sillä sellaisia kohtia ei löydy luonnostakaan siellä, missä kasvaa kasveja.
Edullisinta katetta on viherkate, joksi sopii ruoho- tai lehtisilppu tai kasvijäte kuten yksivuotiset rikkaruohot. Mullan päälle lisättävä viherkate vilkastaa pieneliöiden toimintaa ja lisää humusta. Palaessaan se tuottaa lämpöä, ja se myös suojaa kasveja helteeltä. Tämän myötä kasvien kastelutarve vähenee.
Kasvien lannoitteena voit käyttää palanutta, kompostoitua hevosenlantaa, jossa on kuivikeaineena olkea tai turvetta. Myös puutarhaliikkeistä saat luonnonmukaisia lannoitteita, joista tunnetuimpia lienevät kanankakkarakeet.
5. Kalkitse
Huolehdi maan ph-pitoisuudesta ja kalkitse maata tarvittaessa. Suurin osa kasveista viihtyy ph-tasoltaan neutraalissa maassa.
Luonnonmukaisen puutarhahoidon vinkit antoi Hyötykasviyhdistyksen toiminnanjohtaja Anu Ranta.
Teksti: Paula Larjo / Mediafocus
Lisätietoja: www.hyotykasviyhdistys.fi, Suomalainen viherpiha. Ammattilaisten ohjeita pihanhoitoon. Gummerus 2006.
