Mitä keholle tapahtuu kuoleman jälkeen? Viisi kummaa asiaa

Solut hajoavat

Ruumiin maatuminen alkaa pian kuoleman jälkeen, vain minuuteissa. Sydämen pysähdyttyä ruumiin lämpötila alkaa laskea. Hiilidioksidi kasautuu vereen, ja sen takia solut halkeavat. Solujen entsyymit purkautuvat kudoksiin, jotka alkavat niiden vaikutuksesta hajota.

Ruumis muuttaa väriä

Kuoleman jälkeen ruumis muuttuu kalman kalpeaksi, mutta pian painovoima tekee tehtävänsä. Verenkierron lakattua veren punasolut alkavat valua painovoiman vaikutuksesta maata kohti. Seurauksena ruumiiseen ilmestyy violetteja läikkiä, kuin mustelmia. Juuri näitä tutkimalla kuolinsyyntutkija pystyy määrittelemään kuolinhetken.

Kuolonkankeus jäykistää

Kuoleman jälkeen ruumis muuttuu hetkellisesti jäykäksi. Kuolonkankeus iskee ruumiiseen noin 3-4 tunnin kuluttua kuolemasta ja ruumis on kankeimmillaan 12 tuntia kuoleman jälkeen. Noin 48 tunnin kuluttua kankeus katoaa.

Syy on kalsiumissa, joka kuoleman takia pääsee tunkeutumaan lihassoluihin ja saa aikaan lihasten supistumisen ja jäykistymisen.

Sisäelimesi hajottavat itsensä

Kuolonkankeuden kaikottua ruumis alkaa mädäntyä. Balsamoinnilla prosessia voidaan hidastaa, mutta lopulta keho hajoaa. Haiman omat entsyymit alkavat hajottaa sisäelimiä yhdessä mikrobien kanssa. Ruumis alkaa muuttua vihreäksi vatsasta alkaen.

Bakteerit, joita elimistössämme on ollut jo eläessämme, mädättävät ruumiin. Samalla erittyy kadaveriinia ja putreskiinia eli niitä orgaanisia yhdisteitä, jotka saavat aikaan kalman hajun.

Ruumis voi saada vahamaisen pinnan

Kudosten hajottua ruumiista jää useimmiten jäljelle vain luuranko. Jotkut ruumiit eivät kuitenkaan hajoa tavalliseen tapaan. Jos ruumis on kosketuksissa esimerkiksi kylmän maaperän tai veden kanssa ja olosuhteet ovat otolliset, siihen voi muodostua bakteerien takia rasvainen, saippuamainen vahapinta, ruumisvaha. Saippuoituminen on harvinaista, ja se ei välttämättä tapahdu koko ruumiille kauttaaltaan.

Vahamainen aines toimii luonnollisena säilytysaineena sisäelimille, joita bakteerit hajottavat. Se voi myös johtaa harhaan esimerkiksi kuolinaikaa määrittäviä tutkijoita, sillä vahapeitteinen ruumis voi vaikuttaa tuoreemmalta kuin oikeasti onkaan. Esimerkiksi Sveitsissä löydettiin vedestä ruumis, jonka arveltiin aluksi olevan muutaman kuukauden tai korkeintaan vuoden ikäinen. Lopulta ruumis paljastui noin 300 vuotta vanhaksi.

Lähde MNN.com