Mistä kaunis olo tulee?

Kauniit olot tulevat ja menevät, samoin ne vähemmän viehättävät päivät. Tuntuu erilaiselta, näyttää erilaiselta. Mistä hyvä ja huono olo johtuu?

Näytänkö kauniilta vai tuntuuko minusta ”vain” siltä? Ja jos ”vain” tuntuu, niin enkö oikeastaan olekaan kaunis kuin omasta mielestäni? Ja mikä se on se kaunis? Onko sen vastakohta ruma?

- Tunnen itseni kauniiksi, kun olen hoikka ja ryhdikäs, keho on hyvässä kunnossa ja saattavatpa lihaksetkin hyvässä lykyssä erottua. Kasvoilla on meikkiä, kevyesti, juuri niin, että parhaat puoleni korostuvat, ja näytän itseltäni. Myös se, että huomaan jonkun katsovan minua ja pitävän ulkonäöstäni, saa minut tuntemaan itseni kauniiksi, kertoo Susanna, 35.

Jane, 37, kuvailee kauniin olon liittyvän moniin erilaisiin paikkoihin ja tilanteisiin.

- Minulla on kaunis olo, kun olen laittautunut juhlaan. Ja matkoilla, rentoutuneena, saunan ja uimisen jälkeen, tai kun olen muuten hyvällä tuulella, vaikkapa tapaamassa henkilöä, josta pidän.

- Kauniina silmät ovat kirkkaat ja hymy herkässä, kroppa on kunnossa ja tunnen itseni ääriviivat ja energian hyvällä tavalla. Mieli on virkeä, innostuva ja valpas, ryhtikin paranee. Olen sosiaalinen ja kiinnostunut ihmisistä, juttelen mielelläni vieraidenkin kanssa tai otan kontaktia. Mitä paremmalla tuulella olen, sitä taipuisampi tuntuu tukkakin olevan.

Kauneus on omaa voimaa

Tarja kuvailee tuntevansa olevan voimakkaasti olemassa, kun olo on kaunis.

- Elämä tuntuu hyvältä. Omalta. Voi myös tuntua siltä, että on haluttu, vaikken näyttäisikään välttämättä perinteisen kauniilta. Oman olon vastakaiun huomaa kyllä heti ympäristössä, sitä herättää ihan erilailla mielenkiintoa ja kerää katseita kuin silloin, kun menossa on sellainen päivä, jolloin tunnen olevani vähemmän viehättävä. Vaikkei näitä asioita todellakaan joka päivä ehdi miettiä.

Olo tuntuu kauniilta, kun omaan ulkonäköön on panostanut. Tai vaikkapa silloin kun on paljaimmillaan, saunassa.

- Kaunis olo liittyy tosi paljon omaan fiilikseen. Jos olen tyytyväinen elämääni, niin sitten tuntuu myös sopivan / riittävän kauniilta. Paikalla tai ajalla tai muilla henkilöillä ei ole niinkään merkitystä. Viimeksi olin kaunis vappupäivänä kun olin oikein laittautunut ja myöhemmin lenkillä puistossa, kun oli niin upea päivä, ja avanto ja sauna kruunasivat olon, kertoo Jane.

Myös Susannan mielessä kaunis olo liittyy eniten omaan sisäiseen tunteeseen.

- Olo voi tuntua kuntosalilla kauniilta. En tarkoita mitään peiliin tuijotusta narsistisessa mielessä, vaan sitä, että tunnen olevani voimakas ja hyvässä kunnossa. Ja sitten tietysti, kun olen lähdössä ulos, ja päällä on kivat vaatteet ja silmissä odotusta.

Rumat olot

On tilanteita, jolloin mielessä ovat ihan eri asiat, kuin kauneus, vaatetus ja koko ulkonäkö. On kiire tai olennaisempaa ajateltavaa. Jos kumminkin haluaisi tuntea itseä kauniiksi, mutta tunteekin olevansa täysin päinvastaisen näköinen, on Susannalla tälle päivälle nimikin: ruma päivä.

- En ole kaunis silloin, kun naama on väsymyksestä harmaa, eikä silmissä ole ilmettä. Tai kun olen yleensäkin väsynyt. Myös liikakilot saavat heti oloni tuntumaan todella ei-kauniilta! Yksinkertaisesti: tuntuu rumalta.

Janen mielestä ruma on turhan negatiivinen sana kauniin vastakohdaksi.

- Ruma on liian vahva sana. Kun olen itse ylirasittunut tai väsynyt: liikkunut liian vähän tai muuten elänyt niin, että olen turhautunut, tulee minulle kokemus tyhjyydestä ja tylsyydestä.

Jokaisen oma kauneus

”Perinteisen” kauniita, mallivartaloisia ja missikasvoisia me kaikki emme voi olla. Ja pitäisikö voidakaan?

- Kauneus on minusta jokaisen oma asia, ihmiset saavat puolestani olla olemassa sen näköisenä kuin haluavat: olla kauniita omalla tavallaan. Minusta ihmisestä näkee, kun hän on löytänyt oman kauneutensa, kun hänellä on itsessään hyvä olla, Susanna pohtii.

Janen mielestä oikeasti kauniit ihmiset ovat harvassa.

- Minulla on valikoiva silmä, ja itse asiassa näen kauniita ihmisiä aika harvoin. Minusta kauniissa ihmisessä on energiaa, ja se jokin välittyy katseesta, kävelytyylistä, eleistä, nopeista reaktioista ja impulsiivisuudesta. Toisaalta minusta myös itsessään viihtyvä, tyyni ja työtään keskittyneesti tekevä ihminen on kaunis. Ihminen joka viihtyy itsessään ja toteuttaa itseään, on ylivertaisen ihana ja kaunis. Eikä sillä ole mitään tekemistä jonkun pinnallisen huolitellun ulkonäön kanssa.

Teksti: Päivi Lappalainen

Kuvat: Shutterstock, Futureimagebank

Lue myös:

    Uusimmat