Kauniit olot tulevat ja menevät, samoin ne vähemmän viehättävät päivät. Tuntuu erilaiselta, näyttää erilaiselta. Mistä hyvä ja huono olo johtuu?
Näytänkö kauniilta vai tuntuuko minusta ”vain” siltä? Ja jos ”vain” tuntuu, niin enkö oikeastaan olekaan kaunis kuin omasta mielestäni? Ja mikä se on se kaunis? Onko sen vastakohta ruma?
- Tunnen itseni kauniiksi, kun olen hoikka ja ryhdikäs, keho on hyvässä kunnossa ja saattavatpa lihaksetkin hyvässä lykyssä erottua. Kasvoilla on meikkiä, kevyesti, juuri niin, että parhaat puoleni korostuvat, ja näytän itseltäni. Myös se, että huomaan jonkun katsovan minua ja pitävän ulkonäöstäni, saa minut tuntemaan itseni kauniiksi, kertoo Susanna, 35.
Jane, 37, kuvailee kauniin olon liittyvän moniin erilaisiin paikkoihin ja tilanteisiin.
- Minulla on kaunis olo, kun olen laittautunut juhlaan. Ja matkoilla, rentoutuneena, saunan ja uimisen jälkeen, tai kun olen muuten hyvällä tuulella, vaikkapa tapaamassa henkilöä, josta pidän.
- Kauniina silmät ovat kirkkaat ja hymy herkässä, kroppa on kunnossa ja tunnen itseni ääriviivat ja energian hyvällä tavalla. Mieli on virkeä, innostuva ja valpas, ryhtikin paranee. Olen sosiaalinen ja kiinnostunut ihmisistä, juttelen mielelläni vieraidenkin kanssa tai otan kontaktia. Mitä paremmalla tuulella olen, sitä taipuisampi tuntuu tukkakin olevan.
Kauneus on omaa voimaa
Tarja kuvailee tuntevansa olevan voimakkaasti olemassa, kun olo on kaunis.
- Elämä tuntuu hyvältä. Omalta. Voi myös tuntua siltä, että on haluttu, vaikken näyttäisikään välttämättä perinteisen kauniilta. Oman olon vastakaiun huomaa kyllä heti ympäristössä, sitä herättää ihan erilailla mielenkiintoa ja kerää katseita kuin silloin, kun menossa on sellainen päivä, jolloin tunnen olevani vähemmän viehättävä. Vaikkei näitä asioita todellakaan joka päivä ehdi miettiä.
