Tippaleivät ilmestyvät kauppojen hyllyille noin neljä viikkoa ennen vappua. Sesonkiajan jälkeen ne katoavat kuitenkin melko vikkelään. Mistä ne oikein tulevat ja minne menevät?
Tippaleivän, kuten itse vapunkin, juuret juontavat Saksaan. Läntisen Suomen kartano- ja kaupunkikulttuuriin ne kuuluivat jo 1700-luvulla. Helsingin ravintoloissa tippaleipiä päästiin luultavasti maistelemaan vasta 1830-luvulla, jolloin niitä lienee tarjoillut Kaisaniemen ravintoloitsija Kajsa Wahllund. Varsinaisia vapun herkkuja näistä "lonkeroleivistä" tuli vasta 1900-luvun alussa.
Primulan tuotantopäällikkö Kai Suomela kertoo Primulan valmistavan noin 100 000 tippaleipää vuodessa Uudenmaan alueelle. Hän arvioi, että pääkaupunkiseudulla tippaleipiä syödään noin 400 000 kappaletta, joista Primulan osuus on vajaa kolmannes.
Muruset osa viehätystä
Suomela kertoo, että Primulassa tippaleivät tehdään vielä melko perinteiseen tapaan, suurelta osin käsityönä viiden henkilön voimin.
- Tippaleivän pyörittäjän arviointikyky vaatii suorastaan musikaalisuutta, Suomela sanoo.
Taikinaa on pyöräytettävä rasvaan paistumaan juuri sopiva määrä. Paistumisen jälkeen tippaleipä käännetään Primulassakin käsin reikäkauhalla. Kuuman rasvan parissa työskentely onkin Suomelan mukaan ainut hyvä lääke vapun aikaista tippaleipähimoa vastaan.
- Rapeus ja suussasulavuus on tippaleivässä parasta, Suomela tietää.
Myös muruset ovat hänen mukaansa osa viehätystä, ainakin lasten mielestä.
Tippaleivät
- 3 munaa
- 1 rkl sokeria
