Missä he ovat nyt: Uutisankkuri Urpo "Upi" Martikainen tekee käännytystyötä ja kehottaa ihmisiä puhumaan keskenään

– Aikanaan oli sellainen uutinen, että kuningatar Hatshepsutin muumio oli löytynyt Egyptistä. Mutta kun uutinen tuli tuoreeltaan siihen eteen, ei se ihan kerralla onnistunut. Haptset... haptsut... hatsuti... Se meni kolme kertaa väärin ja mua nauratti, Martikainen muistelee ja nauraa vieläkin.

Palautettakin tuli.

– No, joku oli vetäissyt herneen nenukkiin siitä ja kirjoitti kirjeen. Mutta en mä kuningatarta halveksunut, itselleni naureskelin. Niin kuin aina sanoin, jos tekee jonkun mogan uutisissa, ei sitä pidä ottaa hirveän tosissaan. Pikemminkin nauraa itselleen niin ei kukaan muukaan muista sitä.

Erikoisin lahja Laihian markka

Martikaisen työhuoneen seinille on ripustettu itse maalattujen akvarellien lisäksi muistoja pitkän uutisuran varrelta. Herneen nenukkiinsa vetäneen naiskatsojan kirjeen yläpuolelta löytyy alkuperäinen versio Kari Suomalaisen Helsingin Sanomissa julkaistusta pilapiirroksesta, jossa uutisankkuri esiintyy.

– Tämä oli niitä viimeisiä aikoja, kun Kari Suomalainen teki pilakuvia Hesariin. Hän ei tykännyt turvapaikanhakijoista, joita tuli arabimaista 1990-luvun puolivälissä. Hän teki heistä niin suorasanaisia ja pisteliäitä juttuja, että sai aika pian potkut Hesarista. Tässäkin pikkuisen irvaillaan Irakista tuleville turvapaikanhakijoille ja sanotaan että lähtekää kotiin turvapaikanhakijat. Tämä oli niitä viimeisiä juttuja, mitä hän piirsi lehteen, Martikainen muistelee Suomalaiselta saamaansa piirrosta.

Tietyistä aiheista kiukkuista palautetta

Martikainen kertoo saaneensa katsojilta palautetta säännöllisesti. Suurin osa oli myönteistä, mutta arvostelijoitakin löytyi aina.

– Ilkeä palaute oli enimmäkseen täysin perusteetonta. Se oli semmoista, että mun mielestä sä olet ikävä ihminen ja mun mielestä sä et saisi haukkua. Aika varma tapa saada ilkeää palautetta oli tehdä kriittinen haastattelu jonkun ay-johtajan tai työnantajapuolen herrojen kanssa. Joku koki sen aina loukkaavaksi ja sanoi, että sinä ketku et ymmärrä työläisen asiaa tai sinä ketku et ymmärrä Suomen elinkeinoelämän asiaa. Myös lääketiedettä koskevista jutuista tuli helposti kiukkuista palautetta. 

Kirjeiden mukana tuli joskus myös lahjoja. Sanomalehtiä, omakustanteita, villasukat. Erikoisin esine tuli kuitenkin Laihian kunnanhallitukselta.

– Siitä mä tykkäsin. Laihialaisiahan haukutaan saidoiksi ja oikein kitupiikeiksi ja meillä oli tehty laihialaisista kevennyksiä lyhyessä ajassa useampikin. Sitten tuli Laihian kunnanhallitukselta kirje: "Laihian kunnanhallitus on käsitellyt hallituksen kokouksessa Kymmenen uutisten viime aikaista tapaa käsitellä Laihian asioita. Keskusteltuamme totesimme kuitenkin lähestymistavan olevan voittopuolisesti myönteinen, joten lähetämme palkkioksi tästä Laihian markan." Sitten sieltä tuli sellainen venytetty alumiininen Laihian markka. Mulla on vieläkin se jäljellä, se on niin kiva, Martikainen kertoo.

Mielikuva uutisankkurista istuu vankasti

19:38

Vaikka Martikainen jäi eläkkeelle jo kuusi vuotta sitten, on mielikuva Martikaisesta iskostunut syvälle ihmisten mieliin. Moni uskookin legendaarisen ankkurin kertovan MTV:n uutisia vielä tänäkin päivänä.

– Eilen, kun menin bussipysäkille, siellä eräs nuori nainen työnteli pikku poikaansa. Hän kysyi, olenko menossa töihin. Sanoin, että en nyt oikeastaan, koska olen huikenteleva taiteilija. Ai jaa, mikset sä mene töihin, hän kysyi. Koska olen eläkkeellä, vastasin. Mitä, vastahan sä olit viime viikolla uutisissa, hän hämmästeli. Sanoin, että olen ollut uutisissa viimeksi kuusi vuotta sitten.

Työt ovat jääneet, mutta uutisia Martikainen sanoo seuraavansa edelleen. On myös ohikiitäviä hetkiä, jolloin hän sanoo kaipaavansa takaisin uutisiin.

– Kaipaan uutistyötä silloin kun tulee joku suuri uutistapahtuma. Katson sitä telkkarista ja totean että vau, olisipa hienoa olla taas töissä. Mutta se menee kolmessa minuutissa ohi kun muistan, miten hirveän kova duuni siinä uutisen hoitamisessa oli. Uutinen ei ollut koskaan täysin valmis ja oli armoton kiire niin, ettei syödä kerinnyt ja lähetyksiä tuli vilisemällä vastaan.

Maalaaminen tärkeä harrastus

Martikainen on tunnettu akvarelliharrastuksestaan. Nytkin on tulossa näyttely: hänen töitään on esillä ensi viikolla Vuohijärvi soi -tapahtumassa. 

Maalaamisen syistä kuulemma kysytään usein.

– Miksi minä maalaan? Tiivistän vastauksen niin, että tykkään olla ulkona, veden, järven tai lammen, rannalla. Mutta en tykkää kalastaa, joten maalaan. Tykkään myös hakea aivoilleni vähän virikkeitä ja tekemistä, mutta en osaa tehdä ristisanatehtäviä joten maalaan. Hyvät perustelut, eikö ole?

Raamattu elämän ohjenuora

Martikainen tunnetaan myös uskonnollisena ihmisenä. Hän kuuluu Jehovan todistajiin.

– Uskonto on minulle tärkeä asia. Olen sitä mieltä, että eikö sen pitäisi olla melkein jokaisen ihmisen elämässä tärkeä asia. Sieltä tulevat elämän periaatteet ja se, minkä mukaan eletään. Ihminen ottaa elämänohjeensa jostain. Otanko ne naistenlehdestä, jotka muuttuvat suurin piirtein kerran kuukaudessa, vai mitä pitäisi tehdä? On Raamattu, joka on kristillisyyden peruskirja, ja jos katson ne sieltä, ne eivät muutu.

Muiden Jehovan todistajien tapaan myös Martikainen tekee kenttätyötä. Hänet tunnistetaan usein.  

– Ihmiset kysyvät, että kuinka sä, kun sä olet uutismies, tulet tämmösen asian kanssa? Mä sanon että hyvä, kuuntele nyt, minä kerron sinulle ja sitten mä kerron. Uutiset on aina huonoja uutisia. Se uutinen, joka Raamatun kautta tulee, se on hyvä uutinen. Eli evankeliumi on hyvä uutinen ja siitäkin pitää kertoa ja kaikkien mahdollisuuksien mukaan mä kerron siitä.

Ihmiset juttelevat edelleen

Eläköitynyt Martikainen saa nykyisin liikkua kaupungilla enemmän rauhassa kuin ennen. Juttelijoita tulee edelleen, mutta enemmänkin voisi olla.

– Sillon, kun olin töissä, riitti että kävelin Aleksia pienen pätkän niin kaikki kysyivät, että mitä uutta tänään uutisissa. Nyt ei enää kysytä mitä uutta uutisissa, mutta ihmiset muistelevat ja kyselevät, että mitä sä nyt teet kun olet ollut uutisissa, ja kauanko siitä nyt on.

– Kyllä sitä tapahtuu melkein päivittäin: eilen tapahtui, tänään tapahtui taas, kun kauppareissulla juteltiin yhden vanhan katsojan kanssa ja meillä oli ihan kivaa. Mutta se on ihan hyvä vaan, että ihmiset juttelevat. Ihmisten pitäisi muutenkin puhua keskenään hieman enemmän. Ihmisille kehotus: Puhukaa keskenänne!