Nuori mies, joka poseeraa keltaisen Lamborghinin kyydissä. 2000-luvun alussa miljoonaomaisuuden kerännyt Jaakko Rytsölä muistetaan kalliista autoistaan ja leveästä elämäntyylistään. Rikastuminen, konkurssi seurauksineen, naiskuviot - media seurasi 2000-luvun alussa tiiviisti it-ikonina tunnetun miehen elämää.
Mies itse on ollut vuosia hiljaa.
MTV.fin Missä he ovat nyt? -juttusarjassa julkaistaan viikoittain kiinnostavien urheilun, uutisten ja viihteen alalta tunnettujen ihmisten henkilöhaastatteluja.
Katso aiemmat haastattelut täältä.
– Ei vaan ole ollut mitään sanottavaa, Jaakko Rytsölä sanoo nyt.
Kuoppaisen hiekkatien päässä avautuu kaunis maisema merelle. Täällä metsän katveessa Kirkkonummella Rytsölä asuu perheineen. Kaksi suurta rottweileria juoksee portille. Rentoutuneen oloinen isäntä komentaa koiria olemaan hyppimättä, mutta ne rehaavat iloisina tulijoiden jaloissa.
– Minulle kuuluu tosi hyvää, ei voi valittaa yhtään mistään. Olen tosi onnellinen ja kiitollinen siitä, että kaikki on mennyt hyvin, Rytsölä sanoo heti haastattelun alkuun.
Mies todella vaikuttaa onnelliselta. Hymy kohoaa herkästi koko kasvoille, varsinkin kun hän katselee perheen 1-vuotiasta tyttöä ja 3-vuotiasta poikaa temppuilemassa pihalla.
– Lapset kasvavat ja saan olla heidän kanssaan himassa, olen pysynyt terveenä ja saan tehdä sitä duunia, mistä tykkään. Lapset ovat parasta, mutta olen kauhean tyytyväinen elämääni muutenkin. Olen saanut paljon ja tästä kaikesta olen kiitollinen.
Rytsölän tarina alkoi it-firmasta
Jaakko Rytsölä (synt. 1973) perusti Antti-veljensä kanssa vuonna 1995 internet-palveluja tuottaneen Data Link Connection (DLC) -firman. Yritys fuusioitui pari vuotta myöhemmin Nettilinja Oy:n ja Sci.fi:n kanssa Saunalahden serveriksi. Samalla Rytsölöiden veljeksistä tuli yhtiön osakkaita.
Rytsölän saaga alkoi varsinaisesti siinä vaiheessa, kun Saunalahti listautui pörssiin. Miehen osakkeiden arvon on laskettu olevan parhaillaan yli 60 miljoonaa markkaa.
Saunalahdesta Jippii Groupiksi muuttuneen yhtiön osakkeet lähtivät hurjimman it-buumin hälvettyä pörssisyöksyyn ja koko kupla puhkesi. Jaakko Rytsölän niskaan lankesivat jättimäiset verovelat, ja 2003 hän teki henkilökohtaisen konkurssin.
Jaakko Rytsölän henkilökohtainen talous romahti pian, ja ulosottovirasto totesi hänet varattomaksi. Tuolloin hänellä laskettiin olevan pelkästään verovelkaa 1,3 miljoonaa euroa.
Vuonna 2004 kaulaansa myöten veloissa ollut Jaakko Rytsölä pyysi Helsingin hovioikeudelta lupaa päästä velkasaneeraukseen.
Käräjäoikeus oli aiemmin antanut asiasta kieltävän ratkaisun, ja hovioikeus noudatti päätöksessään samaa linjaa: Rytsölän velkaantumista pidettiin itseaiheutettuna, koska miehen omaisuus oli huvennut niin kutsutusti "hyvään elämään".
Heinäkuussa 2008 Rytsölä tuomittiin Helsingin käräjäoikeudessa törkeästä velallisen epärehellisyydestä.
Hän kuitenkin myöntää, että olotila on melko uusi.
– Sanoisin, että fiilis on ollut hyvä sellaiset viisi vuotta.
Tähän ajanjaksoon mahtuu monta onnellista tapahtumaa: avovaimoon tutustuminen, lasten syntyminen ja muutto isoon omakotitaloon.
Ongelmat alkoivat 2001
Vuoden 2003 konkurssin jälkeen tunnelmat olivat paljon synkemmät.
Osakkeilla rikastuneen Rytsölän talousongelmat alkoivat jo vuonna 2001, kun Jippii Groupin osakkeet romahtivat. Samalla romahti myös Rytsölän varallisuuden arvo. Hänelle jäi maksettavaksi miljoonien markkojen verovelat.
– Jälkikäteen on ollut mielenkiintoista tutkiskella omia ajatuksia. Konkurssin jälkeen mietin, että miten näin on voinut käydä, ja se ei ollut mun vika vaan jonkun toisen vika, sitä haki syyllisiä. Jossain vaiheessa se kääntyi niin päin, että ei se mitään, rakennetaan tämä uudestaan.
Rytsölältä vei melkein kymmenen vuotta oivaltaa, ettei se haittaisi, vaikkei ihan samaan enää yltäisikään kuin huikeina menestyksen vuosina.
– Se morkkis ja itselleen anteeksi antaminen olivat vaikeita juttuja, ainakin itselläni se kesti tosi kauan, varmaan kymmenisen vuotta. Jossain vaiheessa sitä oppi laskemaan irti menneestä.
– Pörssiromahdus ja sitä seurannut konkurssi olivat ihan hirveitä juttuja, mutta siitä oppi paljon ja myös sen, että kaikki mikä ei tapa, vahvistaa.
Hän uskoo, että menneisyytensä vuoksi hän osaa arvostaa entistä paremmin sitä, mitä hänellä nyt 41-vuotiaana on elämässään.
Mihinkäs tiikeri juovistaan pääsisi
Hän kiirehtii kuitenkin lisäämään, että monella voi tilanne olla konkurssin jälkeen paljon huonompi. Hänellä on koko perhe pysynyt terveenä ja oma yritys Neocard, joka on niin ikään veljesten yhteinen, toimii mukavasti. Mukana bisneksessä on myös veljessarjan kuopus Perttu.
Firmalla on toimistot sekä Suomessa että Virossa.
– Me teemme edelleen it-juttuja, mihinkäs tiikeri juovistaan pääsisi. Vuoden 2003 konkurssin jälkeen lähdettiin Antti-veljen kanssa tekemään kanta-asiakasjärjestelmiin liittyviä it-ohjelmistoja ja niitä olemme tehneet yli kymmenen vuotta. On ollut mielenkiintoista duunia ja olemme saaneet hyvin asiakkaita.
Rytsölä uskoo, että heidän sukunimestään on saattanut olla välillä hyötyäkin yritysmaailmassa.
– Kun sovimme asiakastapaamisia ja kerromme tuotteesta, niin ehkä me pääsemme helpommin juttelemaan. Toisaalta täytyy muistaa, että asioista on niin kauan. Lamborghineista on 15 vuotta. Perustimme Data Link Connectionin (DLC) vuonna 1995, siitä on 20 vuotta. Aika menee kyllä nopeasti, hän sanoo.
"26-vuotiaana oli hyvä aika rikastua"
Rytsölä tunnettiin vuosituhannen vaihteessa liiketoimiensa lisäksi hulppeista juhlistaan ja kalliista maustaan. Rahaa tuli ovista ja ikkunoista – ja sitä myös käytettiin vailla huolen häivää.
Parhaimmillaan Jaakko Rytsölän osakkeiden laskennallinen arvo oli yli 60 miljoonaa markkaa. Lisäksi hänellä oli huippukalliita autoja, moottoripyöriä, luksusvene.
– Vuonna 2000 olin 26-vuotias, olimme kauhean nuoria. Mutta 26-vuotiaana on hyvä aika rikastua, silloin osaa nauttia kaikista leluista ihan eri tavalla kuin nyt ja se oli ihan kivaa. Silloin elettiin nuoren ihmisen elämää ja toimin tietyllä tavalla - kun oli rahaa niin se rahankäyttö kuului siihen, bileet ja muut.
Nuoruusvuosilta on jäänyt muutama ihminen kuvioihin, mutta muuten Rytsölän kaveripiiri on muuttunut täysin.
– Lopulta vuonna 2008 kaveripiiri vaihtui enemmän kun lopetin baarissa käymisen. Kun en enää dokannut, ei baareissa ollut mulle mitään.
– En kuitenkaan ajattele, että kukaan olisi ollut väärin motiivein lähipiirissä. En ajattele, että siinä on mitään ”vain hyvät kaverit jäävät ja siipiveikot jää pois” –meininkiä taustalla. Minulla oli hulluina vuosina tosi kivaa. Jos joku oli siellä mukana sen takia, että sai ilmaisen drinkin ravintolassa tai veneessä niin olkoon, itse olin valinnut sen kuvion.
Rytsölöiden autot juppiajan symboli
Ja se auto. Autoille perso menomies omisti muun muassa Lamborghini Diablon sekä Ferrari 360:n. Varsinkin Lamborghinista tuli mediassa nuorten miesten holtittoman tuhlailun ja ylellisen elämän symboli.
– Jälkikäteen katsottuna tuntuu hassulta se otsikointi: it-veljekset ostivat Lamborghinit. Taustalla oli kysymys: voiko rahaa käyttää julkisesti näin. Enemmän se oli ilmiönä ihmisille tärkeämpi kuin mulle auto. Auto myytiin pois vuonna 2001, eikä mulla ole siitä sen jälkeen tietoa, Rytsölä sanoo.
Hän huvittuu kuullessaan, että vielä vuonna 2013 TopGear Suomi -sivuilla Rytsölöiden Lambot luokiteltiin Suomen tärkeimmiksi autoiksi.
– Jos joku kokee sen ilmiön tärkeäksi niin ok, ei ole ikävä sitä autoa. Kun on päässyt kokeilemaan kaikenlaista, vaikka niitä urheiluautoja, ja kun on todennut, ettei se niin kummoista ollutkaan, niin ei niitä enää kaipaa.
Hän lisää, että tietysti on helppo sanoa näin, kun luksusautoja on päässyt ajelemaan.
– Turha sitä on toisaalta mennä toiselle sanomaan, että ei kannata edes kokeilla kun mä oon jo kokeillut eikä se ollut hyvä.
Rytsölä arvelee, että vanhat kirjoitukset heidän seikkailuistaan kuvastavat vuosituhannen vaihteen aikaa.
– Maailma oli aika erilainen silloin: olimme nuoria äkkirikastuneita pojankloppeja, ja se rahankäyttö oli silloin uusi juttu. Nyt jos joku ostaisi Ferrarin, se ei ole olisi mikään uutinen. Silloin se oli ja se avasi sen keskustelun.
Rytsölä esiintyi 2000-luvun alussa usein myös kansikuvissa ja otsikoissa. Mediassa kerrottiin värikkäästi hulppeista juhlista ja naiskuvioista.
– Media on kohdellut ihan hyvin, en tunne katkeruutta. Emme ole itse koskaan soittaneet yhteenkään mediaan eikä meillä ei ollut tarvetta olla julkisuudessa. Välillä meistä tehtiin juttua luvalla, välillä ilman lupaa, Rytsölä sanoo nyt.
Seitsemän vuotta selvin päin
Urheiluautot ovat historiaa, mutta ei Rytsölä nykyäänkään ihan tusina-autolla ajele.
Alla on valkoinen Nissan Leaf -sähköauto, joita ensirekisteröitiin Trafin tilastojen mukaan viime vuonna 79 kappaletta.
– Auto hankittiin perheeseen kakkosautoksi, mutta pian siitä tuli ykkönen ja toinen auto meni myyntiin, Rytsölä kertoo.
– Sähköauto on tosi mukava. Se on hiljainen ajaa, se kiihtyy hyvin, sen käyttökustannukset ovat edulliset. Ja tulee sillä huristellessa ihan hyvä mieli ekologisistakin syistä.
Myös juhliminen on jäänyt. Rytsölä päätti seitsemän vuotta sitten sitten jättää alkoholin. Hän ei ole juonut vuoden 2008 jälkeen pisaraakaan.
– Se on auttanut siinä toipumisprosessissa, oikeastaan voisi sanoa, että koko toipuminen alkoi vasta siitä kun juominen loppui.
Jo vuonna 2007 Rytsölä kokeili muutaman kuukauden tipatonta, eikä juominen sen jälkeen tuntunut enää omalta eikä mielekkäältä.
– Broidi sanoi, että alle kolmekymppisenä pystyy olemaan vielä tyylikkäästi sekaisin mutta yli kolmekymppiselle se on jo vaikeaa. Mielestäni siinä on vinha perä, bilekuninkaana vuosituhannen vaihteessa tunnettu Rytsölä sanoo.
– Ja täytyy sanoa, että juomisen lopettaminen oli elämäni paras päätös. Vaikea sanoa, miten elämä olisi muuten mennyt.
Kaikkivoipaisuus vaihtui kumppaniin
Rytsölä kertoo suhtautuvansa moniin asioihin nykyään aivan eri tavalla kuin nuorena. Yksi tällainen asia on työnteko ja erityisesti yrittäjyys.
– Vanhemmiten viisastuu. Nuorena on valmiimpi laittamaan kaikki peliin ja ainakin itselläni oli kaikkivoipaisuuden fiilis. Ajattelin, että jos ei tämä toimi niin sitten seuraava ja seuraava. Nuorena sitä myös pitää kiinni firmasta ja osakkeista, kun ajattelee että se on oma, että se pitää hoitaa itse ja että se kaikki on jotain ainutlaatuista. Vanhemmiten on oppinut huomaamaan paremmin kumppanien tuoman lisän. Sitä oppii ajattelemaan järkevästi, eikä ole niin mustasukkainen siitä firmasta.
Hän iloitsee aina kun kuulee, että joku suomalaisyritys on onnistunut.
– Meillä oli aikoinaan perusmentaliteetti olemassa, lisäksi oli tuuria ja pärjäsimme tosi hyvin. Kun katsoo nykynuoria, niin samaa tunnetta siellä on, uskotaan omaan juttuun ja tehdään sitä täysiä. On tosi hienoa, että vaikkapa Supercell ja Rovio ovat pärjänneet. Talouden kasvu ei ole nollasummapeliä - jos joku kasvaa niin se ei ole toiselta pois, hän sanoo.
Rytsölän mukaan Suomi on hyvä paikka yrittää. Hänen mielestään yrittäminen on nykyään helpompaa kuin 90-luvulla.
– Firman saa nopeasti pystyyn ilman ihmeellistä byrokratiaa. Jos on rahaa, voi jokainen perustaa firman. Verottajan palvelut toimivat netissä.
Hänen mukaansa esimerkiksi liiallisesta sääntelystä valittaminen on suurelta osin ”mouhoamista”.
– Ollaan sitä mieltä, että sitä on liikaa, mutta kun kysytään mitä se liika on, niin ei oikein osata sanoa. Ajatellaan, että kyllä meitä nyt jotenkin tässä hallitaan ja valtio vahtii. Jos jotain on, se pitää ottaa esiin, mutta en jaksa yleistä mouhoamista siitä, että onpas täällä vaikeaa. En ainakaan itse ole niin kokenut.
Rytsölän veljekset ovat tehneet vuosia yhteistyötä yritysmaailmassa ja kokeneet yhdessä sen nousuja ja laskuja. Jaakko Rytsölän omat lapset ovat vielä niin nuoria, että perheyrittäminen ei ole vielä ajankohtainen asia.
– On aivan sama, mitä lapset tekevät työkseen, kunhan ovat onnellisia. Jos haluavat seurata vanhempien jalanjälkiä niin seuraavat, mutta tärkeämpää on, että on onnellinen ja kokee työnsä merkityksekkääksi. Surullisinta on, jos ei uskaltaisi seurata omaa juttua. Haluaisi vaikka savenvalajaksi mutta tekisi toimistoduunia kun pelkäisi, ettei pärjäisi, hän sanoo.
"En ehkä edes osaisi lomailla"
Nykyään Rytsölä tekee pääasiassa töitä kotoa käsin. Arki on välillä haasteellista kahden pienen lapsen isänä ja firman toimitusjohtajana.
– Olemme pyrkineet avovaimon kanssa jakamaan työt kotona. Helpompaa perheen ja työn yhdistäminen on näin, kun tekee töitä etänä verrattuna siihen, että olisi jossain muualla duunissa, hän arvelee.
Lomaa mies ei varsinaisesti edes kaipaa – hän arvelee, ettei ehkä edes osaisi lomailla.
– Duunini on sen luonteista, että mennään sykähdyksittäin. Päivä tai kaksi voi olla, ettei ole mitään, mutta sitten taas mennään täysillä. Jos puhelin soi, siihen vastataan. Yrittäjänä vastaan siitä, että liiketoiminta pyörii. Olen aika huono siinä, että vetäytyisin ja laittaisin puhelimen pois, en koe siihen tarvetta. Toki työssä on hetkiä, kun on monta palloa ilmassa ja voi tulla hetkittäisiä rasituspisteitä, mutta kaiken kaikkiaan olen jaksanut ihan hyvin.
Rytsölän kesään eivät kuulu lomamatkat tai mökkeily. Pari vuotta sitten perhe muutti Kirkkonummelle espoolaisesta paritalosta.
– Halusimme enemmän omaa rauhaa. Olemme muutenkin perhekeskeinen porukka, niin täällä pääsee puuhailemaan kaikenlaista helpommin. Ei haikaile muualle, ehkä sitten on aika muuttaa Helsinkiin kun olen 70-vuotias enkä jaksa tehdä lumitöitä, Rytsölä heittää.
Isolla merenrantatontilla ja kookkaassa omakotitalossa riittää tekemistä ja kunnostamista. Perheen arkea täyttää myös pienen kanalan pyörittäminen. Haastattelun aikana kukko kiekuu aika ajoin – ja kovaa.
– Avovaimo innostui jossain vaiheessa, että kanoja pitää saada. Niitä sitten hankittiin, kyllä tänne mahtuu, Rytsölä sanoo.
Asuinalue on idyllinen. Ystäviä ja tuttuja on lähellä, mutta perhe saa myös olla omassa rauhassaan niin halutessaan.
Rytsölän tarina on kuitenkin toki tuttu monelle paikalliselle.
– Välillä ihmiset kyselevät ihan vaikka kaupassa, että mitä nykyään teet ja mitä kuuluu. Eikä siinä mitään, kerron kyllä, hän sanoo.
Iloa ja voimia Rytsölä saa myös musiikista. Hän soittaa kitaraa ja heillä on kavereiden kanssa kasassa blues-bändi.
Kovin villiä yöelämää Rytsölä ei bändikavereiden kanssa vietä - eikä sitä kaipaakaan. Arjen iloja ovat esimerkiksi ne, kun pääsee ruokakauppaan ilman lapsia, avoauton sijaan sähköautolla, Helsingin keskustan sijaan Kirkkonummen hiekkateitä huristellen.
Se on elämää, joka riittää onneen.
