Nimimerkki "Mumma" pelkää vuosittain joulun tuloa ja yksinäisyyttä. Hänen miehensä sairastui syöpään puoli vuotta eläkkeelle jäämisen jälkeen. Hän ehti sairastaa kolme vuotta ennen kuin kuoli jouluviikolla vuonna 2005. Tapaninpäivänä pariskunta olisi viettänyt 40-vuotishääpäiväänsä, mutta miehen voimat eivät enää riittäneet.
Mumma ja hänen miehensä olivat juuri jääneet eläkkeelle, kun miehellä todettiin eturauhassyöpä. Parin vuoden ajan arki kului normaalisti, sillä mies oli hyvässä kunnossa urheilutaustansa vuoksi. Kaksikko kävi pelaamassa lentopalloa viikoittain, ja mies kävelytti koiraa 10 kilometrin lenkeillä.
– Niin kauan kuljettiin pelaamassa, kunnes hänelle tehtiin avanne syyskuussa 2005, Mumma muistelee.
Kun mies joutui sairaalaan pysyvästi, Mumma kävi katsomassa häntä monta kertaa päivässä. Pari viikkoa ennen joulua mies joutui saattohoitohuoneeseen. Kaksikon 40-vuotishääpäivä olisi ollut tapaninpäivänä.
– Pyysin hartaasti lääkäriä pitämään mieheni elossa niin kauan, että saisimme viettää sitä yhdessä, mutta voimat loppuivat viisi päivää ennen hääpäiväämme, Mumma kertoo.
Miehen kuoleman jälkeen Mumman joulut ovat olleet ahdistavia ja pelottavia, sillä yksinäiselle joulunpyhät ja viikonloput ovat pahinta aikaa. Mumma ei osaa sanoin kuvailla, miltä yksin oleminen tuntuu.
– Mieheni sukulaisen vaimo, jolta kuoli mies vuosi ennen minun miestäni, sanoi kerran osuvasti. Odottakaapa, kun olette itse tässä tilanteessa, sitten tiedätte, Mumma sanoo.
Miehen sairastuttua ystävät häipyivät
Mumma muistaa Antti Heikkilän kertoneen Studio55-ohjelmassa, että nuorempien kanssa seurusteleminen pitää ihmisen virkeänä. Mumma uskoo sen pitävän varmaankin paikkansa, mutta kokemuksesta hän tietää, ettei se auta yksinäisyyteen.
– Olemme muualta muuttaneita, ja kaverini ovat 10–15 vuotta nuorempia. Olen 66-vuotias ja kaikki ystävättäreni ovat vielä työelämässä, heillä on omat harrastukset ja menot. Ei heillä ole viikonloppuisin minulle aikaa.
Ainoat ystävät, jotka pitävät säännöllisesti yhteyttä puhelimitse, asuvat kaukana. Kun Mumman mies jäi eläkkeelle ja sairastui, osa "ystävistä" häipyi viereltä. Heistä tuli vain tuttavia.
– Eli ystävyys on ollut hyötyhakuista, sponsorointitarpeista. Mottoni onkin: Ystäviä eivät ole kohdatut ihmiset, vaan ne jotka ovat jääneet rinnalle kulkemaan.
Ystävät sanoivat, etteivät he tiedä, mitä he puhuisivat sairaalle ihmiselle. Mumman mies oli kuitenkin täysin järjissään ennen poismenoaan. Vielä viimeisellä viikolla hän halusi pelata Totoa vanhasta tottumuksesta ja kyseli voittosummien jakoa Mummalta.
"Ehkä nyt saadaan viettää joulua yhdessä"
Heti miehen hautajaisten jälkeen Mumman pojalle tuli ero hänen avovaimonsa kanssa. Se oli yksinäiselle ihmiselle kova paikka, sillä isoäiti ei saanut tavata hänen lapsenlapsiaan pitkään aikaan.
– Vaimon vanhemmat pitivät siitä huolen. Olin aivan suunniltani, lapset olisivat olleet parasta terapiaa yksinäisyyteen. Olen usein miettinyt miten olen pysynyt jotensakin järjissäni nämä vuodet, ovat ne niin kovia olleet.
Nyt tilanne on kuitenkin muuttunut parempaan suuntaan. Lapset asuvat isänsä kanssa ja aloittivat koulun sekä esikoulun. Ekaluokkalainen on iltapäiväkerhossa, ja eskarilainen tulee Mumman luokse päivittäin hoitoon muutamaksi tunniksi.
– Ehkä saadaan jouluakin viettää yhdessä nyt. Syömme jouluateriaa täällä, ja joulupukkikin tulee.
Mumman iloksi hänen toinen poikansa muutti hiljattain hänen luokseen. Juttukaverista on ollut Mummalle valtavasti iloa, sillä koiran kanssa keskustelu ei ole onnistunut.
– Kyllä se istuu vierelle ja lyö tassua polvelle, ymmärtää ja kuuntelee, mutta vastauksia siltä ei saa, Mumma naurahtaa.
Lisää Studio55:läisten kertomuksia unohtumattomista jouluista julkaistaan tämän kuun aikana joulupäivään asti.