Miltä tuntuu poseerata alasti, kun silmät tapittavat sinua päästä varpaisiin ujostellen, punastellen tai ronskisti mittaillen? Nuori nainen kertoo kokemuksistaan turhia häpeilemättä.
Karoliina*, 26, kertoo poseeranneensa taidemallina opiskeluaikoinaan. Hän kävi kouluissa, taidekursseilla ja yrityksille järjestettävissä "virkistyspäivissä" alastonmallina. Miltä alastomana poseeraaminen tuntui ja miten ihmiset suhtautuivat aataminasussa olevaan malliin?
Mistä syystä halusit poseerata alasti?
– Työstä maksettiin hyvin ja se oli helppoa. Lisäksi kävin vielä koulua, eikä taidemalli tarvitse erityistä koulutusta päästäkseen töihin. Lisäksi malleilu tuntui kokemuksena jännittävältä.
Miltä alasti poseeraaminen tuntui sinusta?
– Ei oikeastaan miltään. Ihmiset aina puhuvat sitä, miten olisivat varmaan paniikissa ja kauhuissaan eivätkä uskaltaisi mennä muiden eteen. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että malli menee taiteilijoiden eteen seisomaan ja taiteilijat sitten osoittelevat hänen kehonsa puutteita ja naureskelevat että hehheh kun tuo on läski ja oudon muotoinen. Tilanne on täysin ammattimainen ja asiallinen, siinä ei ole mitään seksuaalista tai "pervoa".
Miten ihmiset tuntuivat suhtautuvan alastomaan taidemalliin? Suhtautuivatko miehet ja naiset eri tavalla?
– Taiteilijat ja taideopiskelijat olivat aina hyvin ammattimaisia. Välillä tuntui kuin olisin ollut hedelmäkori: piirtäjät tutkivat mittasuhteita ja muotoja, eivät oikeastaan minua ja sitä, kuka olen. Kun pidin taukoja (pitkissä asennoissa saatoin olla 20 minuuttia, sitten 10 minuutin tauko), saatoin kävellä ja katsella taideteoksia ja jutella niistä taiteilijoiden kanssa. Yhdessä opiskelijaryhmässä piirrettiin fantasiatyyppisiä kuvia, joissa minun kehooni yhdistettiin esimerkiksi siivet. Toivon edelleen, että olisin saanut ne työt itselleni.
– Epävarmimpia olivat yritysten edustajat ja yleensäkin ne ihmiset, jotka kokeilivat mallin piirtämistä ensimmäistä kertaa. Kun poseerasin heille, pidin yleensä ensin lakanaa päälläni, koska he eivät oikein kehdanneet katsoa minua tai tienneet, mihin olisi ylipäätään pitänyt katsoa. Alastomuus selkeästi jännitti. Jos ryhmän ohjaaja tuli viereeni esimerkiksi kertomaan, millainen on ihmisen pään koko suhteessa hänen kehoonsa, piirtäjät eivät uskaltaneet katsoa minua. He katsoivat opettajaa ja vain vilkuilivat minua.
– Olin myös kerran nuorten taideryhmässä, jossa olin ensimmäinen ryhmälle poseerannut alastonmalli. Ennen tunnin alkua seisoskelin pyyhe päälläni valmistautumassa ja kuulin, miten yksi nuori tyttö totesi, että häntä jännittää kamalasti. Alkoi naurattaa: minä tässä olen alasti ja tuota jännittää kamalasti!
Villi veikkauksesi: miksi suurin osa alastomista taidemalleista on naisia?
– Hyvä kysymys! En tiedä. Olen kerran poseerannut miesmallin kanssa samassa tilaisuudessa, ja kerran olen itse päässyt piirtämään miestä. Muutoin en ole miesmalleihin juuri törmännyt. Johtuisiko siitä, että naisvartalo on ollut taiteilijoiden aihe jo vuosisatoja ja -tuhansia…? En oikeasti tiedä.
Miten ihmiset suhtautuvat siihen, kun kerrot poseeranneesi alastomana?
– Useimmista se on rohkeaa. Korostan aina, että kyse on taidemallina toimimisesta, ei siis eroottisista kuvista tai nakuilusta vaikkapa miestenlehdessä. Ihmisistä se on yleensä erikoista ja hienoa, he ymmärtävät, että taide on eri asia kuin aikuisviihde.
Kenelle suosittelisit alastonmallina poseerausta?
– Aivan kaikille. On mielettömän siistiä olla alastomana niin, ettei siihen liity minkäänlaista erotiikkaa, tuomitsemista tai mitään tirkistelyä. Taideryhmissä alastomuus on luonnollista, siinä ei ole mitään outoa tai tuomittavaa. Yksi ihminen nyt vain on alasti ja työskentelee muiden kanssa, auttaa heitä työssään. On hienoa nähdä, miten muut ihmiset saavat kehon heräämään henkiin paperilla, piirtävät ja tulkitsevat sitä eri tavoilla.
– Semmoinen asia on sanottava, että varsinkin pitkissä asennoissa, joissa siis ollaan mahdollisesti useita tunteja, jäsenet puutuvat ja tulevat kipeiksi. Asento kannattaa valita tosi tarkkaan. Kerran olin lupautunut koko päivän mallikeikkaan ja ajattelin, että poseeratessani voinkin samalla kätevästi lukea tenttikirjaa. Istuin sitten viisi tuntia katsoen sivulle, tenttikirjaani. Jo tunnin kuluttua tuntui, että pää putoaa pois ja niska syttyy tuleen. Kerran kuulin myös miesmallista, joka oli suostunut asentoon, jossa hän "kiipeää rappusia". Mies siis seisoi tunnin kehon paino yhden jalan varassa. Itse en voinut tehdä pitkiä seisovia asentoja, koska ne aiheuttivat huimausta.
Mitä opit alastomana poseeraamisesta?
– Opin olemaan rennosti alastomuuteni kanssa. Opin, ettei alastomuus itsessään ei ole välttämättä seksikästä tai eroottista, se on vain olemisen tila.
Mitä mieltä olet ylipäätänsä alastomuudesta; häpeävätkö suomalaiset olla alasti?
– Varsinkin vanhemmilla suomalaisilla on mielestäni todella luonnollinen suhde alastomuuteen esimerkiksi saunan yhteydessä. Amerikkalaisillehan on usein käsittämätöntä, että saunaan mennään kaikki yhdessä alasti. Itsekin jouduin kerran selvittämään hämmentyneille amerikkalaisille, että saunassa alastomat ihmiset vielä hakkaavat toisiaan vihdoilla. Muuten muiden eteen meneminen alastomana tuntuu olevan ihmisille jännityksen paikka. Moni ajattelee omaa kehoaan virheiden kautta, vikojen kautta, mitä vielä pitäisi parantaa tai saada. Mielestäni tähän pitäisi tulla muutos: keho on sielun asuinpaikka, jota tulisi rakastaa oman sisimmän kotina ja kehtona. Kehon ei pitäisi olla jotakin, mitä vastaan tulee taistella ja mitä tulee aina muokata, projekti, joka ei tule koskaan valmiiksi. Jokainen keho on kaunis sellaisena kuin on.
*Haastateltavan nimi on muutettu.
AVA
Kuvat: Shutterstock