Lapsettomuus on monille niin arka aihe, että siitä mieluummin vaikenee kuin puhuu suoraan. Pettymykset, pienetkin toivon pilkahdukset ja yksinäisyyden teemat seuraavat tahattomasta lapsettomuudesta kärsivää kaikkialle.
”Kuinka ihanaa olisikaan kuulla pienten jalkojen töpöttelyä mummulan nurkissa! Milloinkas niitä lapsenlapsia alkaa kuulua?” kysellään sukujuhlien kahvipöydässä. Häitään vastikään viettäneen parin vauvasuunnitelmia aletaan udella ennen kuin onnittelumaljoja on ennätetty edes kilistellä. Työhaastatteluissakin saatetaan rivien välistä tiedustella, onko perheenlisäystä joskus tulossa, ihan vain näin haaveen tasolla.
Lapsettomuus on aihe, josta moni vaikenee.
Tahaton lapsettomuus koskettaa yllättävän monia meistä. Se koskettaa sekä miehiä että naisia, sinkkuja ja seurustelevia, mutta moni ei siitä ääneen puhua pukahda, saati halua keskustella kahvipöydässä.
Tilastollisesti kuitenkin joka viides pariskunta kohtaa tahattoman lapsettomuuden.
Shutterstock
Syy, miksi aiheesta haluaa vaieta, johtuu pitkälti siitä, etteivät kaikki täysin ymmärrä, mitä kaikkea lapsettomuuden tematiikkaan sisältyy ja miltä se todella tuntuu – varsinkin, jos toivottua lasta ei näy eikä kuulu.
– Eteen saattaa tulla tilanteita, joissa esitetään kysymyksiä, kommentteja tai jopa hyvää tarkoittavia neuvoja, kuten ”menkää hedelmöityshoitoihin”, ”lopettakaa liika ajatteleminen”, ”elämässä on muutakin kuin lapset”. Tällaiset kommentit lähinnä pahoittavat mielen, vaikka ne ovatkin hyvässä tarkoitetussa annettu, toiminnanjohtaja Anne Lindfors Lapsettomien yhdistys Simpukasta kuvaa.
– Jos toive lapsesta on päällä, eikä itsekään ajattele mitään muuta kuin, että saisipa lapsen, harmittoman oloiset kysymykset voivat olla todella rankkoja. Monelle myös tekee vaikeaa puhua ilman, että alkaa itkettää. Osa puolestaan toivoo, ettei siitä tarvitsisi puhua, jos ongelma vain poistuisi itsestään.




