"Milloin teille tulee perheenlisäystä?” – alituiset utelut tuottavat tuskaa lapsettomuudesta kärsivälle

”Kuinka ihanaa olisikaan kuulla pienten jalkojen töpöttelyä mummulan nurkissa! Milloinkas niitä lapsenlapsia alkaa kuulua?” kysellään sukujuhlien kahvipöydässä. Häitään vastikään viettäneen parin vauvasuunnitelmia aletaan udella ennen kuin onnittelumaljoja on ennätetty edes kilistellä. Työhaastatteluissakin saatetaan rivien välistä tiedustella, onko perheenlisäystä joskus tulossa, ihan vain näin haaveen tasolla.

Lapsettomuus on aihe, josta moni vaikenee.

Tahaton lapsettomuus koskettaa yllättävän monia meistä. Se koskettaa sekä miehiä että naisia, sinkkuja ja seurustelevia, mutta moni ei siitä ääneen puhua pukahda, saati halua keskustella kahvipöydässä.

Tilastollisesti kuitenkin joka viides pariskunta kohtaa tahattoman lapsettomuuden.

Syy, miksi aiheesta haluaa vaieta, johtuu pitkälti siitä, etteivät kaikki täysin ymmärrä, mitä kaikkea lapsettomuuden tematiikkaan sisältyy ja miltä se todella tuntuu – varsinkin, jos toivottua lasta ei näy eikä kuulu.

– Eteen saattaa tulla tilanteita, joissa esitetään kysymyksiä, kommentteja tai jopa hyvää tarkoittavia neuvoja, kuten ”menkää hedelmöityshoitoihin”, ”lopettakaa liika ajatteleminen”, ”elämässä on muutakin kuin lapset”. Tällaiset kommentit lähinnä pahoittavat mielen, vaikka ne ovatkin hyvässä tarkoitetussa annettu, toiminnanjohtaja Anne Lindfors Lapsettomien yhdistys Simpukasta kuvaa.

– Jos toive lapsesta on päällä, eikä itsekään ajattele mitään muuta kuin, että saisipa lapsen, harmittoman oloiset kysymykset voivat olla todella rankkoja. Monelle myös tekee vaikeaa puhua ilman, että alkaa itkettää. Osa puolestaan toivoo, ettei siitä tarvitsisi puhua, jos ongelma vain poistuisi itsestään.

Myös ympäröivien ihmisten odotukset ja asenteet tekevät lapsettomuudesta vaikeaa.

– Sitä voi myös joutua kohtaamaan läheistenkin surun: jos esimerkiksi kertoo omille vanhemmilleen raskauden menneen kesken, ja toivoisi saavansa heiltä lohdutusta, voi käydäkin niin että joutuukin itse lohduttajan asemaan.

Lapsettomuudesta vaikeneminen voi johtua myös muista paineista.

–Jos on esimerkiksi pätkätöissä, ja työllistyminen on muutoinkin  epävarmaa, ei siitä viitsi kertoa, että koko ajan yritetään lasta. Tämä koskettaa eritoten naisia.

Muista hienotunteisuus – koskaan ei voi tietää, kuka lapsettomuudesta kärsii

Lapsettomuus ei ole enää sinällään tabu, mutta siitä puhuminen vaatii vastapuolelta hienotunteisuutta – koskaan ei voi tietää, ketä läheisistä tai hyvänpäiväntutuista se koskettaa.

– Jos menee vaikka luokkakokoukseen, heti ensimmäisenä aina kysytään: ”Onko sulla lapsia?”

– Mielestäni kenenkään ei pitäisi koskaan udella toiselta, miksei teillä ole lapsia. ”Eikös teidän kannattaisi  hankkia jo lapsia?” ”Olettepas te itsekkäitä, kun teillä ei ole lapsia.” Tämä on kuitenkin todella yleistä, Lindfors kertoo.

Tällaisten kysymysten pelko ja kohtaaminen voi johtaa siihen, että alkaa vältellä tapahtumia, joissa voi joutua vastailemaan tällaisiin kysymyksiin. Unholaan jäävät sukujuhlat ja luokkakokoukset.

Aina ei pysty sanomaan suoraan, että lasten perään kyseleminen tuntuu itsestä pahalta.

– Jotkut ovat ehdottoman avoimuuden kannalla lapsettomuudesta puhuttaessa. Olen myös sitä mieltä, että saa suojella itseään: olla kertomatta tai kommentoimatta. Jos kuitenkin pystyy sanomaan rehellisesti esimerkiksi, että  ”Olemme yrittäneet lasta jo viisi vuotta”,  se usein pysäyttää. Ja voi myös sanoa, että toivon, ettei tätä aina kyseltäisi. Mutta helppoahan se ei ole.

Jos lähipiirissä on tiedossa, että läheinen kamppailee lapsettomuuden kanssa, on hienotunteisuudelle erityinen paikkansa.

 – Jos itsellä on lapsia, ehkä vähän rajoittaisin lapsista puhumista. Käyttäisinkin tilaisuuden hyväksi, että olisi aikuinen ystävä, jonka kanssa voisi puhua muusta kuin lapsiasioista. Lapseton jää herkästi ulkopuoliseksi – oli sitten tahattomasti tai vapaaehtoisesti lapseton, Lindfors kuvaa.

–  Kysy, mitä kuuluu, miten voit, voinko olla avuksi. Jos tietää, että hän käy läpi hoitoja, älä kysele ”no onnistuiko?”, koska se voi olla erittäin rasittavaa ja raskasta, jos hedelmöityshoito ei ole onnistunut.

”Lapsia voi vain toivoa” – saako lapsihaaveita kysyä?

Vaikka moni saattaa sortua kyselemään lapsihaaveista puolihuolimattomasti, lapsettomuudesta puhutaan ja tiedetään tänä päivänä enemmän. Ihmisillä on myös lapsettomuuteen enemmän kokemuspintaa. Lähes jokainen tuntee jonkun, joka on kärsinyt lapsettomuudesta.

– Muistan, kuinka naistenlehdissä kysyttiin ennen haastateltavilta, koska te hankitte lapsia? Sitä saatetaan kysyä nytkin, johon useammat vastaavatkin: ”Lasten saaminen ei ole koskaan itsestään selvää. Lapsia voi vain toivoa”, Lindfors kuvailee.

– Nykyään osataan huomioida paremmin, etteivät kaikki välttämättä saa lapsia.

Mistä sitten voi löytää apua tai vertaistukea näinkin arkaan ja vaikeaan aiheeseen?

– Vertaistuki on tärkeää. Lapsettomuudesta kärsiville on olemassa erilaisia tukiryhmiä. Ihmiset saavat myös tukea sosiaalisesta mediasta sekä ystävistä. Omien kokemusten jakaminen on todella antoisaa ja tärkeää, Lindfors neuvoo.

– Kyselyissämme on selvinnyt, että parisuhteessa elävät saavat eniten tukea omasta puolisostaan. Puhuminen ja omaan parisuhteeseen panostaminen onkin hyvin tärkeää. Mutta koska ei oman puolison niskaan voi kaikkea kaataa, vertaisten kanssa puhuminen monesti auttaa. Tärkeintä on, ettei jäisi yksin.

Lisätietoa ja vertaistukea: Simpukka.info

Katso myös asiantuntijahaastattelu: