Miksi suomalaiset eivät auta toisiaan? Asiantuntija arvioi

Sosiaalialan järjestö HelsinkiMissio haastaa ihmiset uudella kampanjallaan huomioimaan tuntemattomien ihmisten avun tarpeen. Älä jätä ihmistä yksin -kampanja perustuu tositapaukseen, jossa muistisairas Eila karkasi vanhainkodista talvisena päivänä. Eila käveli vähissä vaatteissa kotipaikkakuntansa keskustan läpi, mutta kukaan ei pysäyttänyt häntä. Kun Eila löydettiin, oli jo liian myöhäistä, ja Eila kuoli.

HelsinkiMission toiminnanjohtajan Olli Valtosen mukaan tietyissä tilanteissa, etenkin jos ollaan isommassa joukossa, välinpitämättömyys näyttää ikään kuin tarttuvan.

– Meille tulee sellainen alitajuntainen olo, että jos ei nuokaan puutu, niin ei varmaan tarvitse puuttua. Itseasiassa voisi sanoa, että meiltä puuttuu sellainen rutiini, että missä vaiheessa voitaisiin puuttua asioihin, Valtonen sanoo.

Valtosen mielestä kaikkien pitäisi yrittää jollain tavalla tarjota apuaan sitä tarvitseville. Hänen mukaansa toisten ihmisten tukea ja vapaaehtoistyötä tarvitaan nyt luultavasti enemmän kuin koskaan ennen, sillä kulttuuri on muuttumassa siihen suuntaan, ettei yhteiskunta pysty pitämään huolta kaikista.

– 60-luvulla alettiin rakentaa tätä vahvaa järjestelmää, joka muuten aikaansai sen, että meistä tuli monessa mielessä maailman laitosvaltaisin maa. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että aletaan purkaa näitä laitoksia, ja se tarkoittaa uutta haastetta tällaiselle kansalaistoiminnalle, selittää Valtonen.

Valtosen mukaan lähimmäisen auttaminen saattaa olla Suomessa vielä hankalampaa kuin muissa maissa.

– Se varmaan osin johtuu meidän kansanluonteesta, että meille reviiri on hirveän tärkeä. Me ollaan vähän niin kuin käki käkikellossa, suurimman osan ajasta suljettujen luukkujen takana. Se aikaansaa myös sen, että tulee käveltyä ohitse, Valtonen kertoo.

Helppoa, konkreettisia keinoja auttaa on monia. Valtosen mukaan helppo tapa aloittaa on esimerkiksi auttaa iäkkäitä naapureita tarjoamalla heille apua kaupassa käyntiin. Lisäksi Valtonen kehottaa tervehtimään toisia.

– Tämä kuulostaa hirveän pieneltä, mutta tämä on hirveän iso asia. Eli mitä jos me alkaisimme tervehtimään. Sehän ei ole enää ohikävelemistä, jos me nähdään. Eli silloin kun me nähdään (toisemme), niin me tavalla tai toisella reagoidaan sellaisella tasolla, että me ollaan kuitenkin samalla puolella, selittää Valtonen.

Millaiseen työhön vapaaehtoisia tarvitaan erityisesti ja miten sinä voisit auttaa? Katso Valtosen haastattelu kokonaan!