Suomalaisten lihominen on jälleen ollut esillä tiedotusvälineissä. Monilla tuntuu olevan lihavuuden muutokseen yksinkertainen selitys, mutta todellista totuutta ja syytä ei varmaan tiedä kukaan. Erilaisia valistuneita arveluja on kuitenkin esittää.
Aloitetaan kuitenkin siitä, että Suomi ei ole maailman lihavin tai toiseksi lihavin maa. Meillä lihavuus on eurooppalaisen keskitason yläpuolella, ja olemme selkeästi pohjoismaiden lihavin kansa. Lihomisen vauhti meillä noin keskimäärin ei ole huippunopea, mutta huolestuttavaa on se, että nuoret ja nuoret aikuiset lihovat eniten.
Suomalaiset lihovat, koska yhä useampi syö enemmän kuin kuluttaa. Tästä ollaan aika lailla yhtä mieltä. Mutta miksi nykyisin energiatasapainon ylläpitäminen on niin paljon vaikeampaa kuin 30 vuotta sitten?
Työn energiankulutus on pienentynyt ja etenkin kaikkein raskaimmat työt ovat keventyneet. Ennen vanhaan kirjoituskoneella kirjoittaminenkin oli fyysisesti raskaampaa kuin nykyinen päätetyöskentely, ja faksille piti sentään kävellä vähän matkaa – sähköpostin voi lähettää omalla tuolillaan istuen. Me työskentelemme lähes 40 tuntia viikossa, joten pienikin muutos työn energiankulutuksessa näkyy.
Kuntoliikuntakaan ei auta
Arkiliikunnan määrä ja energiankulutus ovat myös vähentyneet. Esimerkiksi työhön kävelemme tai pyöräilemme yhä harvemmin. Osin tämä selittyy yhdyskuntarakenteen hajautumisella: etäisyydet kodista työhön, kauppaan ja palveluihin ovat kasvaneet. Toisaalta autoistuminen myös totuttaa ihmisiä, sillä ihan viime vuosinakin hyvin lyhyet kävely- ja pyöräilymatkan ovat saaneet väistyä lisääntyvän autoilun tieltä.
