Suomalaisten lihominen on jälleen ollut esillä tiedotusvälineissä. Monilla tuntuu olevan lihavuuden muutokseen yksinkertainen selitys, mutta todellista totuutta ja syytä ei varmaan tiedä kukaan. Erilaisia valistuneita arveluja on kuitenkin esittää.
Aloitetaan kuitenkin siitä, että Suomi ei ole maailman lihavin tai toiseksi lihavin maa. Meillä lihavuus on eurooppalaisen keskitason yläpuolella, ja olemme selkeästi pohjoismaiden lihavin kansa. Lihomisen vauhti meillä noin keskimäärin ei ole huippunopea, mutta huolestuttavaa on se, että nuoret ja nuoret aikuiset lihovat eniten.
Suomalaiset lihovat, koska yhä useampi syö enemmän kuin kuluttaa. Tästä ollaan aika lailla yhtä mieltä. Mutta miksi nykyisin energiatasapainon ylläpitäminen on niin paljon vaikeampaa kuin 30 vuotta sitten?
Työn energiankulutus on pienentynyt ja etenkin kaikkein raskaimmat työt ovat keventyneet. Ennen vanhaan kirjoituskoneella kirjoittaminenkin oli fyysisesti raskaampaa kuin nykyinen päätetyöskentely, ja faksille piti sentään kävellä vähän matkaa – sähköpostin voi lähettää omalla tuolillaan istuen. Me työskentelemme lähes 40 tuntia viikossa, joten pienikin muutos työn energiankulutuksessa näkyy.
Kuntoliikuntakaan ei auta
Arkiliikunnan määrä ja energiankulutus ovat myös vähentyneet. Esimerkiksi työhön kävelemme tai pyöräilemme yhä harvemmin. Osin tämä selittyy yhdyskuntarakenteen hajautumisella: etäisyydet kodista työhön, kauppaan ja palveluihin ovat kasvaneet. Toisaalta autoistuminen myös totuttaa ihmisiä, sillä ihan viime vuosinakin hyvin lyhyet kävely- ja pyöräilymatkan ovat saaneet väistyä lisääntyvän autoilun tieltä.
Lihominen olisi Suomessa vielä runsaampaa, elleivät suomalaiset olisi innostuneet kuntoliikuntaan ja nuoret urheiluseuroissa liikkumiseen. Tytöt ja naiset ovat lisänneet tällaista vauhdikasta ja usein ohjattua liikuntaa vielä poikia ja miehiä enemmän. Mutta muutos työssä ja arkiliikunnassa on ollut niin suuri, ettei tunnin tai parin kuntoliikunta viikossa ole pystynyt tätä vaikutusta kumoamaan.
Tässä syitä lihomiseen
Tupakointi on vähentynyt. Tupakoinnin lopettaminen vähentää jonkin verran energiankulutusta levossa. Lisäksi ruokahalu voi parantua. Siksi tupakoinnin lopettamisen jälkeen tulee helposti 2–4 kiloa lisää painoa. Pitää kuitenkin muistaa, että nämä kilot eivät ole kovin haitallisia, sillä niiden terveysvaara on kertaluokkaa pienempi kuin säännöllisen tupakoinnin.
Pienen osan suomalaisten lihomisesta saattaa selittää lisääntyvä univaje. Tutkimusten mukaan vähiten nukkuvat ovat nimittäin lihavimpia. Mistään voimakkaasta ja ratkaisevasta yhteydestä ei ole kysymys. Mutta ainakin voidaan sanoa, että koko ajan lyhentyvä yöuni ei ainakaan helpota suomalaisten paino-ongelmaa.
Sitten yksi selkeä syy eli alkoholi: alkoholin kulutus on yli kaksinkertaistunut 1970-luvulta. Tällä hetkellä alkoholi tuo suomalaisille keskimäärin yli 5 prosenttia päivän energiasta, monilla huomattavasti tätäkin runsaammin.
Ruokavalion vaikutus
Lopuksi käsittelen kaikkein hankalimman selittäjän eli ruokavalion. Hankalaksi tämän asian tekee se, että muutoksia on suuntaan ja toiseen, ja niiden todellisia vaikutuksia on vaikea erotella. Lisäksi yleistyvä syöminen kodin ulkopuolella ja väestön lihominen johtavat yhdessä lisääntyvään epätarkkuuteen ruoankäytön arvioinnissa. Emme voi olla ihan varmoja, että kaikki väestötason ruoankäytön muutokset tulevat tutkimuksissa esille.
Rasvan saanti on vähentynyt. Periaatteessa tämän pitäisi helpottaa painonhallintaa, jos mitään muuta muutosta ei tapahdu.
Hiilihydraattien tuoman energian osuus kokonaisenergiasta on hieman suurentunut. Joidenkin teorioiden mukaan tämä voisi lisätä lihomista, ainakin jos hiilihydraatit ovat peräisin sellaisista lähteistä, joista sokeri tai muu hiilihydraatti imeytyy nopeasti ja kohottaa veren sokeripitoisuutta äkkiä. Suomessa hiilihydraattien osuus energiasta on suurentunut, mutta tämä selittynee eniten hedelmien käytön lisääntymisellä. Tällaisen hiilihydraatin pitäisi pikemminkin helpottaa, ei vaikeuttaa painonhallintaa.
Viljasta saadun hiilihydraatin määrä on itse asiassa vähentynyt vielä vuosien 1975 ja 2000 välillä. Vuonna 1975 söimme eri viljalaatuja yhteensä n. 90 kg henkilöä kohti vuodessa, vuonna 2000 tämä lukema oli enää noin 70 kg. Viime vuosina tosin kauran ja rukiin käyttö on aavistuksen verran suurentunut. Vastoin joidenkin ehdotuksia, viljan lisääntynyt käyttö ei siis näytä hyvältä suomalaisten lihomisen selittäjältä.
Karkkien, virvoitusjuomien, pikaruokien, perunalastujen yms. "viihderuoan" käyttö on yleistynyt huomattavasti. Kaikkea tätä ei ehkä saada selville ruokapäiväkirjoilla tai ruoankäyttöhaastatteluissa. Vaikka limut tai hampurilaiset eivät yksin ole mikään ratkaiseva selitys lihomiselle, ei niiden käytön vähentäminen olisi lainkaan hullumpi idea painonhallinnan kannalta.
Tämä on siis ollut väestötason tarkastelua. Tupakoinnin lopettaminen, työn ja arkisten askareiden keventyminen sekä lisääntynyt alkoholin ja tiettyjen makeiden ja/tai rasvaisten "viihderuokien" käyttö lienevät parhaat selittäjät yleistyvälle lihavuudelle.
Yksittäisillä ihmisillä voivat esimerkiksi liiallinen rasvan tai pitkälle puhdistettujen, vähäkuituisten hiilihydraattien saanti olla tärkeitäkin selittäjiä.
Teksti: Mikael Fogelholm/Keventäjät
Kuvat: Colourbox.com