Mainos

"Mikset juo?" Nainen kyllästyi uteluihin ja avautui vanhempiensa alkoholismista: Kasvoin katsellen äitini kuolevan joka päivä vähän lisää

7:09

The Mighty -sivustolla julkaistut omakohtaiset kirjoitukset kuvaavat osuvasti ja tyhjentävästi kärsimystä, jota lapsi kokee vanhempiensa alkoholismin takia. Juominen on ollut osa jokaista Simone Flynnin elämän kamalaa hetkeä. Siksi häntä kyllästyttää vastata uteluhin siitä, miksei hän itse juo.

Katso yllä olevalta videolta, miten suomalainen Kalle onnistui laittamaan korkin kiinni lähes 30 alkoholinhuuruisen vuoden jälkeen.

– "Mitä, et juo?" Mikset?" Aina, kun kerron jollekulle, etten juo, saan samanlaisia vastauksia. "Oletko alkoholisti?"

Näin kirjoittaa Simone Flynn, joka kieltäytyy juomasta alkoholia. Hän vastaa uteluihin juomattomuudestaan aina samalla tavalla: en pidä alkoholin mausta, olen kuskina, olen dieetillä. Hän kuitenkin toivoisi voivansa kertoa totuuden.

Flynn kirjoitti alkoholismista The Mighty -sivustolle vuonna 2016. Hän ei ole alkoholisti tai tuomitse alkoholia käyttäviä. Juominen on kuitenkin ollut osa jokaista Flynnin elämän kamalaa hetkeä.

– Se on lanka, joka kutoo yhteen suurimman osan kokemistani tragedioista. Toivon, että voisin kertoa, että kasvoin katsellen äitini kuolevan joka päivä vähän lisää alkoholismin vuoksi. Toivon, että voisin kertoa niistä kaikista kerroista, kun jouduin kävelemään kahdeksan kilometriä kouluun, koska äiti oli liian humalassa ajaakseen. Toivon, että voisin kertoa, miten perheeni hajosi alkoholin takia, Flynn kirjoittaa.

Flynn toivoisi hänen raittiuttaan ihmettelevien ymmärtävän, että alkoholi ei ole aina hauska asia. Joillekin se aiheuttaa vain tuskaa ja sydämen särkymistä.

Alkoholi teki vanhemmista outoja

Kesällä 2017 Flynn palasi aiheen pariin kertoakseen, mitä oppi alkoholiriippuvuudesta vanhemmiltaan.

– Tiesin, että vanhempani joivat. En tiennyt, mitä alkoholi oli, mutta tiesin, mitä se teki, ja tiesin, etten minä saanut sitä. Joka ilta illallisella katsoin ison pullon purppuranväristä viiniä katoavan silmieni edessä, vanhempieni alkavan hitaasti retkottaa tuoleissaan, kadottavan katsekontaktin ja sammaltavan jokaisen innottoman keskusteluyrityksensä.

Kahdeksanvuotiaana Flynn heräsi aamulla eikä saanut vanhempiaan hereille. Hän lähti hiljaa kotoa ja käveli kahdeksan kilometrin matkan kouluun peläten, että vanhemmat olivat kuolleet. Perillä opettaja nuhteli likaisista vaatteista ja myöhästymisestä.

Kesken päivän Flynn ohjattiin käytävään, jossa odottivatkin hänen vanhempansa. Äiti ja isä ryntäsivät halaamaan tytärtään. Flynn näki äitinsä silmissä paitsi surua ja iloa, myös halun muuttua.

– Halusivat he tai eivät, vanhempani opettivat minulle paljon addiktiosta. He opettivat, miltä se näyttää. He opettivat, miten paljon se voikaan sattua. Mutta he opettivat myös, ettei se ole taistelu, jota ei voisi voittaa.

Hitaasti tilanne kotona parani. Siitä huolimatta Flynn ei vieläkään juo.

– Kun ihmiset kysyvät, miksen, ihmettelen aina: mikä on ensimmäinen muistosi alkoholista?

Mainos

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.