Fjalar Suni kohtasi metsätöissä ollessaan pienen hirvenvasan, joka oli ollut jopa vuorokauden yksin. – Sehän lähti heti seuraamaan, ikään kuin takertui heti, Fjalar kuvailee.
Kaksi päivää sitten Fjalar Suni oli metsätöissä, kun metsästä kantautui yksitoikkoinen, surkea ääni.
– Ajattelin, että se on joku lintu, se lentää pois, ennen kuin ehdin katsomaan. Minulla oli myös tekemistä, tein töitä, Fjalar muistelee.
Äänen lähde jäi mysteeriksi, kunnes Fjalar eilen palasi töihin samaan paikkaan. Ääni toistui.
– Se tuntui kantautuvan samasta suunnasta kuin aiemmin.
Fjalar päätti mennä katsomaan. Häntä odotti yllätys: metsäalueella, ojan takana, seisoi nuori hirvenvasa.
"Täytyyhän se ottaa"
Vasa määki, eikä Fjalarin nähdessään lähtenyt pois, vaan tuli kohti.
– Piti hypätä ojan yli ja auttaa se yli. Sehän lähti heti seuraamaan, ikään kuin takertui heti. Tiesin, että se on ollut yksin yli vuorokauden. Mielestäni sillä oli napatynkä jäljellä, mikä viittaisi siihen, että se on alle kaksiviikkoinen, mutta en tiedä tätä varmasti. Emoa ei näkynyt, Fjalar kuvailee.

