Metsätöissä ollut Fjalar pelasti yksinäisen hirvenvasan Pohjanmaalla: "Se lähti seuraamaan, ikään kuin takertui heti"

0:18
Vuonna 2018 Korkeasaaren villieläinsairalaassa hoidettiin erikoista lintuvierasta

Fjalar Suni kohtasi metsätöissä ollessaan pienen hirvenvasan, joka oli ollut jopa vuorokauden yksin. – Sehän lähti heti seuraamaan, ikään kuin takertui heti, Fjalar kuvailee.

Kaksi päivää sitten Fjalar Suni oli metsätöissä, kun metsästä kantautui yksitoikkoinen, surkea ääni.

– Ajattelin, että se on joku lintu, se lentää pois, ennen kuin ehdin katsomaan. Minulla oli myös tekemistä, tein töitä, Fjalar muistelee.

Äänen lähde jäi mysteeriksi, kunnes Fjalar eilen palasi töihin samaan paikkaan. Ääni toistui.

– Se tuntui kantautuvan samasta suunnasta kuin aiemmin.

Fjalar päätti mennä katsomaan. Häntä odotti yllätys: metsäalueella, ojan takana, seisoi nuori hirvenvasa.

"Täytyyhän se ottaa"

Vasa määki, eikä Fjalarin nähdessään lähtenyt pois, vaan tuli kohti.

– Piti hypätä ojan yli ja auttaa se yli. Sehän lähti heti seuraamaan, ikään kuin takertui heti. Tiesin, että se on ollut yksin yli vuorokauden. Mielestäni sillä oli napatynkä jäljellä, mikä viittaisi siihen, että se on alle kaksiviikkoinen, mutta en tiedä tätä varmasti. Emoa ei näkynyt, Fjalar kuvailee.

Hän soitti vaimolleen. "Täytyyhän se ottaa", tämä kommentoi.

– En toki olisi voinut sitä jättääkään.

Seuraavaksi edessä oli käytännön ongelma: mukaan pitäisi jotenkin saada metsätyövälineet että keskikokoisen koiran kokoinen hirvi.

– Ajattelin, että miten saan työvälineeni kannettua pois? Ne täytyisi viedä ensiksi. Mutta hirvi lähtikin seuraamaan!

"Sehän oli hoiperteleva ja varsin nuori"

Fjalar ja hirvi matkasivat yhdessä kohti kotia. Vasa piti nostaa vain ojien yli; muuten se oli Fjalarin mukaan omatoiminen.

– Ojat ovat niin syviä, että se olisi ainakin kastunut, jos ylipäätään olisi pääsyt yli. Sehän oli hoiperteleva ja varsin nuori, laiha luiruhan se oli. Jos oli tiheää pusikkoa, se valitteli enemmän, mutta seurasi perille asti.

Vasa kuljetettiin hoitolaan sylissä

Entuudestaan Fjalar tiesi Mustasaaressa sijaitsevasta paikasta, jossa hoidetaan villieläimiä. Vaimo oli jo ottanut yhteyttä sinne.

Sovittiin, että vasan voisi tuoda hoitolaan autolla. Vasa neuvottiin kuljettamaan sylissä, että se rauhoittuu. Matka alussa pikkuinen olikin levoton.

Lähtökohtaisesti villieläinten poikasia ei pidä mennä koskemaan tai siirtämään, vaikka ne vaikuttaisivat olevan yksin. Usein emo palaa pesueensa luokse myöhemmin.

Hirviemo on voinut hylätä vasan esimerkiksi siksi, että se on voimiltaan heikko, ja emolla on jo toinen vasa. On myös mahdollista, että hirviperhettä on häiritty.

– Lopulta se rauhoittui niin, että välillä piti katsoa, hengittääkö se, Fjalar kuvailee.

– Välillä se nousi pystyyn, ja vaikka se on pieni, se peitti koko näkökentän. Varsinkaan takakoivet eivät meinanneet mahtua. Jos hirvi taittaa takakoivet alleen, se mahtuu hyvinkin pieneen tilaan, mutta vasat ovat yllättävän pitkäkoipisia. Pari kertaa jouduin ajamaan sivuun ja rauhoittelemaan sitä, että pystyin jatkamaan matkaa.

Vasa oli hoikassa kunnossa

Vasalle haettiin villieläinhoitolan ohjeiden mukaan raakaa lehmänmaitoa suoraan tilalta. Sitä kului useampi pullo. Hoikassa kunnossa olevan vasan painoksi Fjalar arvioi 12 kiloa.

– En punninnut sitä, eli tämä on karkea arvio. Ei siinä lihaa paljoakaan ollut. Villieläinhoitaja oli kuulemma todennut, että kolmen kissan kokoinen se on painoltaan.

Hoitolassa vasa pääsi myös käymään sisätiloissa, ja se makasikin Fjalarin mukaan takan edessä tyynenä.

– Ei päässyt äännähdystäkään, kun oli päässyt sisälle lämpöön ja rauhoittumaan. Selvästi se turvautui ensimmäiseen, joka vain tuli.

Ei ensimmäinen hirvikohtaaminen

Metsätöissään Fjalar on ennenkin tavannut hirviä. Eräs kohtaaminen nuoren hirven kanssa on jäänyt erityisesti mieleen.

– Monta vuotta sitten, tähän vuodenaikaan, kohtasin noin vuoden vanhan vasan. Se on kyllä hevosen kokoinen, ehkä korkeampikin, ja sellainen utelias. Olin istuttamassa metsässä ja se tuli uteliaana paikalle. Ajattelin, että se on vegaani, minä en ensimmäisenä juokse. Eikä siinä mihinkään ehtisikään, jos se lähtee tulemaan perään, Fjalar kuvaa.

Hän jutteli hirvelle hiljakseen.

– Se oli niin utelias, että tuli lopulta nuuskimaan hanskaa. Kolme kertaa se kävi nuuskimassa ja karvat nousivat sillä pystyyn, että sen verran sitä jännitti. Se heittäytyi taaksepäin, mutta tuli sitten takaisin.

Nimesi hirven Monikaksi

Nyt löytämälleen vasalle Fjalar antoi nimen Monika löytöpaikkaa lähellä olevan uusikaarlepyyläisen Monäsin kylän mukaan.

– Siitä tulivat nimen kolme ensimmäistä kirjainta. Luulen, että se oli tyttö, mutta siitäkään en ole täysin varma.

Villieläinhoitolan kanssa on sovittu, että Fjalar voi vielä vierailla vasan luona – lapsenlapset kun haluavat kovasti nähdä Monikan.

Lue uusimmat lifestyle-artikkelit.

Osittainen lähde: Yle

Lisää aiheesta

    Uusimmat

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Olemme päivittäneet MTV Oy:n tietosuojakäytännön. Päivityksen yhteydessä Mediahub Oy:n tietosuojakäytäntö on yhdistetty osaksi MTV:n tietosuojakäytäntöjä. Lue lisätietoja tästä.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja