Metsäkiinnostus kasvoi iän myötä

Kun Outi Sihdon isä kuoli vuonna 2006, Sihdon omistuksessa olleen metsän pinta-ala kasvoi. Isä oli aikaisemmin hoitanut myös Sihdon palstaa, mutta kuoleman jälkeen vastuu jäi tyttärille. Sihto päätti perehtyä metsähommiin ja lähti paikallisen metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtajan kanssa tutustumaan omiin maihinsa.

– En ollut lainkaan tuntenut metsäasioita enkä ajatellut rahapuolta ollenkaan, Sihto muistelee.

Kun asiat alkoivat selvitä, metsän taloudellinen arvo sai Sihdon iloiseksi. Hakkuiden myötä hän on saanut muutaman sadan euron panostuksensa takaisin moninkertaisesti. Vaikka taloustilanne on huono, metsällä voi silti tienata.

– Osa metsästä on satavuotiasta, ja haimme sille Metson suojeluohjelmaa. Metson suojelukorvaus on hyvä, jos sopimus toteutuu.

Sahan ääni pelottaa karhut tiehensä

Ennen vuotta 2007 Sihdolla oli vain vähän tietoa metsäasioista. Tuolloin hän haki neuvoa paikalliselta metsänhoitoyhdistykseltä ja sen jälkeen Sihto innostui metsäasioista. Muut ovat kummastelleet pienen naisen tarmoa huhkia metsänharvennushommissa.

– Jos on motivaatiota, se auttaa kummasti. Minulta on kysytty, että eikö minua pelota, kun siellä metsässä on karhuja ja susia. Kyllä sahan ääni pelottaa otukset tiehensä, Sihto tokaisee.

Aluksi metsänomistukseen liittyi lukuisia kysymyksiä, ja koko asia tuntui hankalalta ja vieraalta.

– Mietin, että millaista metsäni on, kun en ollut tutustunut. Sitten pohdin, että mitä hakkuita ja harvennuksia siellä pitäisi tehdä. Lisäksi verotus tuntui kauhean hankalalta.

Sihto on saanut kaikkiin kysymyksiinsä vastaukset paikalliselta metsänhoitoyhdistykseltä.

– Ei tästä olisi tullut mitään, jos he eivät olisi auttaneet. Täytyy antaa suuri kiitos heille. Suosittelen, että muutkin ottavat yhteyttä, sillä tyhmiä kysymyksiä ei ole, Sihto rohkaisee.