Suomi 2002. Ohjaus: Hannu Tuomainen. Käsikirjoitus: Atro Lahtela ja Hannu Tuomainen. Tuotanto: Hannu Tuomainen. Kuvaus: Pekka Uotila. Leikkaus: Jukka Nykänen. Musiikki: Samuli Putro ja Martti Salminen. Pääosissa: Antti Tarvainen, Joonas Saartamo, Johanna Rönnlöf, Liisa Halonen, Nora Lähteenmäki, Kari Hevossaari, Tarja Saikkonen, Micko Hell. Kesto: 88 min.
Kotimaisten nuortenelokuvien taso on viime vuosina kohonnut kohisten, ja uusimman iloisen yllätyksen tarjoaa ohjaaja Hannu Tuomainen draamakomediallaan Menolippu Mombasaan. Se on lievässä epätasaisuudessaankin onnistunut yhdistelmä kahdesta jenkkielokuvien peruslajista, buddy moviesta ja road moviesta: seikkailu, huumori, romantiikka ja tragiikka mahtuvat kaikki sopuisasti matkaan. Nuorisolle suuntautuivat myös Tuomaisen lyhytelokuvat Matokuningas ja Joulukuusi.
Pete (Antti Tarvainen) on 17-vuotias taitava harrastajakitaristi, joka saa koulun keikalla odottamattoman kohtauksen, päätyy sairaalaan ja saa kuulla sairastavansa syöpää. Vaikka lääkärit eivät usko Peten näkevän 18. syntymäpäiväänsä, hän ei masennu vaan tutustuu huonekaveriinsa Jusaan (Joonas Saartamo) ja karkaa tämän kanssa haistelemaan vapauden kiihottavia tuulia. Syövästään mustaa huumoria repivä Jusa on koulukodin kasvatti ja villi tapaus, joka tarjoaa keskiluokkaisemmalle Petelle mahdollisuuden aivan uudenlaiseen elämään.
Taakse jäävät ylihuolehtivat vanhemmat, ja alkaa vaiherikas reissu halki maan kohti kahta kilpailevaa päämäärää. Peten mielessä siintää lappi ja siellä kesätöissä puurtava rakkaudenkohde Kata (Johanna Rönnlöf). Taiskan ikivihreästä hitistä pakkomielteen muodostanut Jusa sen sijaan tahtoo kokea uuden ystävänsä kanssa Mombasan valkeat hiekkarannat ennen kuin on liian myöhäistä. Tässä kasvutarinassa Peten vaikeaksi ja niin klassiseksi valinnaksi muodostuukin: "Ystävyys vai rakkaus"?
Menolippu Mombasaan liikkuu samanlaisissa nuoruuden ja suven humalluttamissa tunnelmissa kuin Perttu Lepän hurmaava bändikuvaus Pitkä kuuma kesä (1998), jossa siinäkin nuoret lähtevät unelmiensa perässä tien päälle musisoimaan. Musiikkia vakavampi johtotähti Mombasan pojille on kuitenkin sairauden voittaminen tai ainakin sen kanssa selviytyminen. Vakava teema heittää kaiken tekemisen ylle ratkaisevan varjonsa - ja luo samalla toimivan kontrastin elämäniloisten kaljupäiden kepeälle kohkaukselle.
Pitkän kuuman kesän ainutlaatuiseen irtonaisuuteen Menolippu Mombasaan ei kuitenkaan aivan yllä. Elokuvassa on paljon hyviä hetkiä ja aitoa elämisen riemua: päähenkilöiden liftaustoilailuja, peruukkipäisiä ilmakitarointeja ja muita ystävyydenlujitusseremonioita seuraa mielikseen. Mutta paikoin kerronta pysähtyy ja puuroutuu, ja toiminta muuttuu oleiluksi.
Umpikliseisiltä asetelmiltakaan ei aivan vältytä. Nuorille suunnatuissa elokuvissa tekijöiden kannattaisi olla erityisen tarkkana konservatiivisten ja jäykkien rooliodotusten kanssa. Arto Lehkamon taannoisen propagandamössön Young Loven (2001) kaltaisiin asenteellisuuksiin Tuomainen ei onneksi yllä, mutta hänenkin läpeensä kalutussa visiossaan saa nainen (siis nuori tyttö) edustaa kahden miehen (siis nuoren pojan) kiistakapulaa ja lopulta seksuaalista palkintoa. "Kaveria ei jätetä" -tematiikka intoutuu tässä kolmiodraamassa suorastaan tahattoman koomisiin mittasuhteisiin.
Mutta mikä tärkeintä, pääosien nuoret ovat vallan mainioita. Älykästä Peteä esittävässä Antti Tarvaisessa on tarvittavaa lunkia karismaa ja virkeäkasvoinen Joonas Saartamo valloittaa viimeistä päivää elävänä Jusana. Johanna Rönnlöf jää Katana väistämättä kolmanneksi pyöräksi; lienee enemmän ohjauksen kuin hänen oma syynsä että dialogi on välillä vähän kankeaa. Poikien kohtauksiin on selvästi panostettu enemmän.
Metalliyhtye Denigraten versioiman nimibiisin tahtiin rullaava Menolippu Mombasaan on tuore ja parhaimmillaan aidosti koskettava hyppy nuoruuden hurjuuteen ja lapsuuden loppuun. Läsnä ovat niin elämän kuin kuolemankin kipeät kysymykset. Unohtamatta rock n rollia.
Teksti: Tuuve Aro
Kuva: CTS Egmont