USA 2000. Ohjaus: Bobby ja Peter Farrelly. Käsikirjoitus: Bobby ja Peter Farrelly, Mike Cerrone. Tuotanto: Bradley Thomas, Bobby ja Peter Farrelly. Kuvaus: Mark Irwin. Leikkaus: Christopher Greenbury. Pääosissa: Jim Carrey, Renée Zellweger, Anthony Anderson, Mongo Brownlee, Jerod Mixon, Chris Cooper, Michael Bowman, Richard Jenkins, Robert Forster. Kesto: 117 min.
Sekaisin Marista -hitin luoneet Farrellyn veljekset tekivät kornin toimivaa yhteistyötä Jim Carreyn kanssa jo komediassa Nuija ja tosinuija, ja jatkavat nyt kohellusta samoilla mauttomuuden rajoilla. Me kaksi & Irene on onnistunut nostamaan Jenkkilän mielenterveysyhdistykset takajaloilleen kuviolla, jossa päähenkilön persoona jakautuilee noin vain kahtia; moinen ei kuulemma anna autenttista kuvaa skitsofreniasta. Yhtä hyvin äläkän voisivat nostaa nais-, eläin- ja rotupoliittiset yhdistykset, sen verran roimalla kädellä taas hutkitaan joka suuntaan. Charlie (Carrey) on yltiönössö moottoripyöräpoliisi, jota koko kaupunki pompottaa pellenään, kunnes... vastavihitty vaimo karkaa kääpiö-limusiinikuskin kanssa ja Charlien persoonasta astuu esiin armoton ja vastustamaton Hank. Charlie/Hank saa tehtäväkseen saattaa sievän neitokaisen Irenen (Renée Zellweger) pyörällään toiseen osavaltioon, mutta mutkia matkaan tuottavat naista metsästävät korruptoituneet FBI-agentit. Tyttö näet tietää liikaa, vaikkei itse sitä tiedäkään. Skitso-lääkkeiden toimiessa Charlien ja Irenen lempi heräilee kauniina, mutta rohtojen uupuessa himokas Hank astuu satulaan, ja siitä on leikki kaukana.
Kaikenlaista korrektiutta visusti kaihtavien Farrellyjen huumori perustuu pitkälti pylly-kakka-pieru-linjaan, joka on niin tyhmää, että se jopa aidosti naurattaa - mutta vain hetkittäin. Jotenkin Me kaksi & Irene ei osaa vetäistä gagejaan tarpeeksi usein tarpeeksi yli; vitsit tahtovat jäädä puolitiehen, eikä kaikista herkullisista tilanteista puristeta ydinmehuja. Vaikka loistava Jim Carrey miten vääntelisi poskilihaksiaan.
