Me kaksi & Irene (Me, Myself & Irene)

Sekaisin Marista -hitin luoneet Farrellyn veljekset tekivät kornin toimivaa yhteistyötä Jim Carreyn kanssa jo komediassa Nuija ja tosinuija, ja jatkavat nyt kohellusta samoilla mauttomuuden rajoilla. Me kaksi & Irene on onnistunut nostamaan Jenkkilän mielenterveysyhdistykset takajaloilleen kuviolla, jossa päähenkilön persoona jakautuilee noin vain kahtia; moinen ei kuulemma anna autenttista kuvaa skitsofreniasta. Yhtä hyvin äläkän voisivat nostaa nais-, eläin- ja rotupoliittiset yhdistykset, sen verran roimalla kädellä taas hutkitaan joka suuntaan. Charlie (Carrey) on yltiönössö moottoripyöräpoliisi, jota koko kaupunki pompottaa pellenään, kunnes... vastavihitty vaimo karkaa kääpiö-limusiinikuskin kanssa ja Charlien persoonasta astuu esiin armoton ja vastustamaton Hank. Charlie/Hank saa tehtäväkseen saattaa sievän neitokaisen Irenen (Renée Zellweger) pyörällään toiseen osavaltioon, mutta mutkia matkaan tuottavat naista metsästävät korruptoituneet FBI-agentit. Tyttö näet tietää liikaa, vaikkei itse sitä tiedäkään. Skitso-lääkkeiden toimiessa Charlien ja Irenen lempi heräilee kauniina, mutta rohtojen uupuessa himokas Hank astuu satulaan, ja siitä on leikki kaukana.

Kaikenlaista korrektiutta visusti kaihtavien Farrellyjen huumori perustuu pitkälti pylly-kakka-pieru-linjaan, joka on niin tyhmää, että se jopa aidosti naurattaa - mutta vain hetkittäin. Jotenkin Me kaksi & Irene ei osaa vetäistä gagejaan tarpeeksi usein tarpeeksi yli; vitsit tahtovat jäädä puolitiehen, eikä kaikista herkullisista tilanteista puristeta ydinmehuja. Vaikka loistava Jim Carrey miten vääntelisi poskilihaksiaan.

Käsikirjoitus töksähtelee eteenpäin vailla lajityypin edellyttämää tehoimua, mikä lisää puolinaista vaikutelmaa. Tilannetta korjaavat kuitenkin hillittömimmät korniudet, kuten sitkeän palkintolehmän murhayritykset, toinen toistaan törkeämmät dildovitsit sekä Hankin ruokottomuudet jotka kohdistuvat kaikkeen mikä liikkuu, naisista ja lapsista albiinoihin. Rutkasti hupia irtoaa Charlien mustaihoisista kolmosista (Anthony Anderson, Mongo Brownlee ja Jerod Mixon), jotka on varustettu Einsteinin älyllä mutta Harlem-jengien katukielellä.

Kuminaama-Carreyn suoritus on jälleen virtuoosimainen, mutta sivuosatkin herkkuja. Hyvät näyttelijät kuten Chris Cooper (American Beauty) ja Robert Forster (Jackie Brown) tekevät hauskat ja itseironiset pikkuroolit, ja Jerry Maguiressa muikistellut Renée Zellweger on oikein mukiinmenevä topakkana Irenenä.

Teksti: Tuuve Aro