Jatkuva viinanhimo vei Matti "Kid" Hytösen vankilaan 18 kertaa. Ensimmäinen "koppituomio" tuli heti armeijan jälkeen 60-luvulla, jos mukaan ei lasketa koulukotia, minne Hytönen joutui, kun kasvattiäiti ei enää jaksanut poikaa nurkissaan.
Matti "Kid" Hytönen on viettänyt elämästään telkien takana 18 vuotta seitsemän kuukautta ja 22 päivää. Pian seitsemänkymppinen mies muistaa luvun tarkasti, sillä hän on tehnyt selkoa kaikista tuomioistaan Yhdysvaltojen suurlähetystölle saadakseen maahan matkustusluvan.
– Ei tällaiset vanhat rikolliset tuosta noin vaan Amerikkaan pääse, Hytönen toteaa.
Mutta selvitysten jälkeen pääsevät, sillä Hytönen on lopettanut rötöstelyn. Nykyään hänen päivänsä täyttää muiden vankilakierteessä olevien tukeminen. Hän työskentelee KRIS-Etelä Suomi ry:n toiminnanjohtajana. KRIS on järjestö, joka auttaa kädestä pitäen entisiä ja nykyisiä vankeja palaamaan kaidalle tielle.
– Yksi iso osa toimintaamme on estää tukemiamme vankeja tekemästä sitä ratkaisevaa virhettä, jonka itse tein 18 kertaa, Hytönen kertoo.
Hän tarkoittaa ratkaisevalla virheellä sitä, kun kaikista hyvistä ajatuksista huolimatta vapautuva vanki ottaa portilta taksin ja pyytää kuskia ajamaan lähimpään paikkaan, josta saa viinaa. KRIS-järjestön työntekijöiden tehtävä on siis hakea vapautuva vanki portilta ja viedä vaikka aamupalalle tai lounaalle ennen kuin ex-vanki ehtii lähteä taksilla pahoille teille.
”Päihteitä ja naisia”
Hytönen on istunut vankilassa yhteensä 18 kertaa. Lähes kaikki tuomionsa hän on saanut, koska halusi päihtyä. Yksi tapa joutua poliisin kanssa tekemisiin oli ottaa hotellista huone ja tilata huoneen laskulle valtavat määrät alkoholia ilman aikomustakaan maksaa laskua.
– Yleensä tilasin myös useamman askin tupakkaa siltä varalta, että poliisi tosiaan tulee ja vie putkaan. Putkassa kun on ankea olla ilma röökiä, Hytönen kertoo.
Hytönen tuomittiin myös muutaman kerran luottokorttipetoksista. Kaikki vain siksi, että saisi lisää viinaa. Hytösen elämä, niin kuin monen muunkin vankilakierteessä olevan elämä, oli parinkymmenen vuoden ajan viinan ja naisten perässä juoksemista. "Päihteitä ja p***ua", niin kuin Hytönen itse asian tiivistää.
– Välillä on vaikea samaistua siihen ihmiseen, joka olin silloin, hän sanoo.
Piina meinasi päättyä hirttäytymiseen
Hytönen on ollut vankilasssa Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa, Ranskassa ja Keniassa. Hän kertoo hurjia tarinoita vankilareissuistaan maailmalla. Juttuja kuuntelee mielellään, ja välillä unohtuu, että vankilassa istuminen ei ole kenellekään hauska seikkailu.
– Oikeasti pahinta, mitä ihmiselle voi tehdä, on laittaa se koppiin, Hytönen vakavoituu.
Hän yrittää selittää, kuinka piinaavaa on istua sellissä ja miettiä rapistuvia ihmissuhteitaan, joille ei voi vankilasta käsin tehdä mitään. Kerran piina oli niin paha, että Hytönen yritti hirttäytyä nailonpaidasta tekemänsä köyden avulla. Sitä ennen hän oli raapustanut tulitikulla rintaansa silloisen vaimonsa nimen.
Hytösen mukaan vankilaan joutuminen tekee hallaa paitsi ihmisen psyykelle, se aiheuttaa myös fyysisiä oireita.
– Kun joutuu vankilaan, kehossa tapahtuu jotain merkillistä. Parissa päivässä kynnet, iho ja parrankasvu muuttuvat. Hikikin haisee erilaiselle, hän kertoo.
Portilla informaatioshokki
Hytönen ei myönnä katuvansa elämässä tekemiään ratkaisuja, vaan hän suuntaa katseensa tulevaisuuteen. Katumusta hän tunsi kuitenkin joka kerta istuessaan vankilassa. Joka ikinen kerta hän päätti, että tämä on viimeinen, mutta toisin kävi. Hän puhuu informaatioshokista, joka sekoittaa hyvät ajatukset heti, kun vankilan portit avautuvat.
– Kun pääsee ulos paikasta, jossa ärsykkeiden määrä on minimoitu, maailman rajattomat mahdollisuudet ikään kuin räjähtävät silmille, Hytönen sanoo.
Myös vapautuminen aiheuttaa fyysisiä oireita. Hytösen mukaan ensimmäisen kymmenen minuutin sisällä päätä alkaa aina särkeä. Näin ovat todenneet muutkin Hytösen tuntemat vangit.
Raitistuminen katkaisi vankilakierteen
Hytönen on ollut nyt 12 vuotta täysin raitis. Lopullinen päätös raitistumisesta syntyi eräässä puliukkojen asuntolassa vuonna 1998. Sitä ennen Hytönen oli niin rappiolla, että joi tenua, kun muutakaan vaihtoehtoa ei ollut.
– Ymmärsin lopulta, että halu päihtyä vie minut uudestaan ja uudestaan vankilaan. Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin raitistua.
Hytönen toteaa, että ainakin 90 prosentilla suomalaisista vangeista on päihdeongelma. Jos päihdeongelmaan puututtaisiin ajoissa, vankilatuomioilta säästyttäisiin. Tähän ajatukseen perustuu myös KRIS-järjestön työ. Jos rikoksia tehdään joko päihteiden hankkimiseksi, tai niiden vaikutusten alaisena, ei laittomuuksiin tarvitse ryhtyä, jos pysyy selvänä.
– Ainoa vaatimus tuettavillemme on, että he pysyvät raittiina, kertoo raitistunut päihdeongelmainen, ex-vanki Matti "Kid" Hytönen.
Studio55/Elina Rantalainen
Onko sinulla tarina kerrottavanasi?
Studio55 etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme Studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä sähköpostia osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.