Aluksi Marylla oli ihana suhde anoppiinsa. Lasen syntymän jälkeen tämä kuitenkin muuttui.
Scary Mommy -sivustolla Mary Katherine kirjoitti kirjeen anopilleen. Kyseessä ei ole rakkauskirje; teksti on otsikoitu ”Rakas anoppi, olet jo kasvattanut lapsesi – anna minun kasvattaa omani”.
Kuten niin monilla muillakin, myös Marylla suhde anoppiin on ongelmallinen. He tapasivat jo 11 vuotta sitten, kun Maryn silloinen poikaystävä toi hänet "näytille" äitinsä luo. Mary ihastui anoppiinsa välittömästi, ja anoppikin piti hänestä paljon. Kaksikon välille kehittyi ystävyys.
– Hääpäivänäni muistan katsoneeni, kun aviomieheni tanssi kanssasi. Kasvosi hehkuivat ilosta, mutta niillä näkyi muutakin. Surua? Nostalgiaa? Epävarmuutta? Minun olisi pitänyt kiinnittää tähän enemmän huomiota, Mary toteaa.
Vuosia myöhemmin Mary sai parin ensimmäisen lapsen. Anoppi ilmaantui paikalle, siivosi, kokkasi ja auttoi kaikessa.
– Tarjosit niin paljon apua, että aluksi olin mykistynyt anteliaisuudestasi. Mutta kolmen viikon kuluttua kävi selväksi, ettet aikonut lähteä. Kun kysyin paluulipustasi, sanoit, ettei sinulla ole sellaista. "Odotin vain teidän sanovan, ettette tarvitse minua enää", sinä sirkutit. Silloin en osannut sanoa, miksi nuo sanat häiritsivät minua. Mutta ne häiritsivät.
Nykyisin Maryn suhde anoppiin ei ole ruusuinen. Hän kertoo anoppinsa vierailusta, jonka vain odotti päättyvän.
– Koko vierailusi ajan sekaannuit vanhemmuuteemme, valtasit keittiön ja teit itsestäsi kotini pääasiallisen naisen. Nuhtelit minua, kun herätin aviomieheni aamulla auttamaan lasten kanssa. Neuvoit minulle, että kuritustaktiikkamme eivät toimi. Jopa kysyit minulta, aioimmeko "koskaan opettaa taaperoamme potalle".
Kun anoppi lähti, Mary ei suinkaan suuttunut – hän suukotti anopin poskea ja pyysi häntä palaamaan takaisin pian.
– Tässä istun, kelaan kaikkea päässäni, yritän ymmärtää, mitä hittoa välillämme on tapahtunut. Ymmärrän, että osa tästä on minun syytäni; olen huono asettamaan rajoja. Mutta tämä? Tämä on surkeaa. En halua vihata sitä, että olet paikalla. Haluan antaa sinulle samaa suloa ja rakkautta, jota sain niin monia vuosia sitten. Joten tässä hengessä lienee aika käydä tämä keskustelu, Mary pohtii.
– Rakastan sinua. Kunnioitan sinua. Ja tiedän, että olet kasvattanut kaksi upeaa lasta. Mutta luojan tähden, anna minun kasvattaa omani.
Mary on aina ottanut vastaan anoppinsa neuvoja kodin asioihin – onhan anoppi on hänen ystävänsä. Nyt ystävyys on kuitenkin vaarassa, koska anoppi ylittää jatkuvasti rajat lasten suhteen.
– Tämä tarkoittaa sitä, ettet saa sanoa minulle, mitä lasten pitäisi ja ei pitäisi syödä. Sinun ei pitäisi nauraa sille, että vanhin lapseni istuu vielä lastenistuimessaan selkä menosuuntaan päin. Sinun ei pitäisi rennosti mainita, että poikani leikkivät ulkona valvomatta kolmivuotiaina (kyllä, minä norkoilen heidän lähellään). Älä vikise, että esikouluvalintamme näyttää vanhalta ja pölyiseltä. Kuuletko? Todella toivon niin.
Mary huomauttaa, että huolehtii monista samoista asioista kuin anoppinsa, sillä erotuksella, että hän todella on lasten äiti.
– Olen varma, että tämä tulee sinulle shokkina, mutta sinun "hellät suosituksesi" tuntuvat tuomitsevilta tuppautumisilta.
Mary huomauttaa, että anopin antama palaute ei tunnu neuvovalta, vaan pelkästään kritiikiltä, jota kukaan ei pyytänyt.
– Tiedän, että sinuun sattuu kuulla tämä yhtä paljon kuin minuun sattuu sanoa se, mutta vanhemmuutesi on ohi. Poikasi on upea mies. Avainsana: mies. Häntä ei tarvitse enää kasvattaa, äiti. Ja hänen lapsensa? Heillä on äiti.
Lähde: Scarymommy.com
***
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.