USA 2010. Ohjaus: Tom Dey. Käsikirjoitus: Tim Rasmussen ja VinceDi Meglio, Brad Andersonin sarjakuvan pohjalta. Tuotanto: John Davis, Tom Dey. Kuvaus: Greg Gardiner. Leikkaus: Don Zimmerman. Ääninä: Owen Wilson/Jukka Rasila, Kiefer Sutherland, Emma Stone, George Lopez. Pääosissa: Lee Pace, Judy Greer, William H. Macy. Kesto: 95 min.
Tylsän Karvinen-elokuvan tuottaja vastaa nyt huomattavasti sympaattisemmasta koko perheen toimintakomediasta, jonka sielu on Owen Wilsonin tunnistettava ääni. Brad Andersonin sarjakuvaan perustuva ja Tom Deyn ohjaama hauvahurjastelu onnistuu välttämään eläinleffoille ominaisen lässytyksen ja olemaan ihan aidosti hauska.
Marmaduke on pihveihin ja piereskelyyn mieltynyt tanskandoggi, joka uskoo olevansa tosi cool. Mutta kun lempeän jätin kaksilapsinen isäntäperhe muuttaa vanhasta Keski-Lännen kodista Kaliforniaan, koiranpasmat menevät sekaisin.
Perheen mainosmies-isä (Lee Pace) tuuppaa dogginsa eksentrisen pomonsa Tom Twomblyn (William H. Macy) pyörittämään koirapuistoon, jonka hierarkiat ovat hyvin tarkat. Myös haukku tekee haavaa. Marmaduke iskee välittömästi silmänsä kaupungin kauneimpaan collieen Isabellaan (äänenä Stacy Ferguson), mutta tämä on pahamaineista koirajengiä pyörittävän rähinöitsijän tyttöystävä.
Ulkoisesti iso mutta sisältä herkkä Marmaduke saa huomata, että sydämen koko ratkaisee, eikä koiraa ole karvoihin katsominen. Tutustumme myös brittiaksentillaan hienostelevaan mäyräkoira Raisiniin (äänenä Steve Coogan), reiluun mimmikoiraan Mazieen (Emma Stone) ja sekalaiseen seurueeseen syrjittyjä piskejä. Puhdasrotuiset näes tietenkin johtavat kulmakuntaa.
Kehittyneen digitekniikan sekä kauttaaltaan mainioiden näyttelijöiden, niin koirien kuin ääninä esiintyvien ihmisten, ansiosta nelijalkaiset päähenkilöt puhuvat ja toimivat elävästi. Tilanteet ovat täynnä toimintaa, mutta tunnepuoltakaan ei ole unohdettu. Huulenliikkeiden synkronointi osuu nappiin – ainakin englanniksi.
Niiden jotka osaavat lukea tekstityksiä olisikin nähtävä Marmaduke alkuperäisversiona. On vaikea kuvitella kenenkään, edes konkari , ylittävän Owen Wilsonin tanskandoggi-tulkintaa; mieshän on itsekin kuin lupsakka häntäänsä viuhtova hurtta. Wilsonin sydäntä lämmittävän pälpätyksen lisäksi muun muassa ilahduttaa kielillä puhuvana Bosco-koirana.