Marjan neljän vuoden suhde päättyi yllättäen, kun hän sai tietää, että avomies odotti lasta toisen naisen kanssa. Miten petoksesta voi päästä yli?
Marja* oli yli kolmikymppinen, kun hän tapasi kolme vuotta nuoremman Petrin* ravintolassa keväällä 2007. Suhde syveni nopeasti, vaikka Marjalla ei aiemmin ollut ollut vakavia suhteita.
– Hän jäi periaatteessa asumaan luokseni siitä ensimmäisestä illasta. Hän oli eronnut alkuvuodesta ja siitä liitosta hänellä on myös lapsi. Lapsi oli 1,5-vuotias, kun me tapasimme, Marja, 37, kertoo.
Petri, 34, matkusti paljon työn puolesta ja Marja vietti pitkiäkin aikoja yksin kotona.
– Se ei ollut minulle ongelma, koska olin tottunut tulemaan ja menemään oman aikatauluni mukaan. Toki ikävöin häntä, mutta en istuskellut kotona odottamassa. Harrastukset ja ystävät ovat tärkeitä minulle ja pitivät silloinkin kiireisenä. Myös Petrillä oli omia harrastuksia. Periaatteemme oli, että saa tulla ja mennä, kunhan ilmoittaa asiasta. Luotin häneen täysin enkä missään vaiheessa kokenut, että minun pitäisi pitää silmällä hänen menemisiään.
Petrin ja Marjan suhde oli alusta asti hyvin rauhallinen eikä Marja muista parin edes riidelleen mistään. Arkea kuitenkin koettelivat suhteen ulkopuoliset asiat.
– Suhteen alussa tapahtui monta ikävää ja traumaattista asiaa. Ensin kuoli Petrin esimies, joka oli myös hänen hyvä ystävänsä. Hän oli shokissa ja teki parhaansa pitääkseen itseään kasassa. Pari päivää myöhemmin isäni menehtyi ihan yllättäen. Pari kuukautta näiden kuolemantapauksien jälkeen Petri sai potkut töistä. Joskus olen miettinyt, että olivatko nämä asiat liian paljon meidän tuoreelle suhteellemme.
Mies piilotteli salaisuutta
Viime vuonna, juhannuksen alla, Marja sai lopulta tietää, että auvoisa suhde oli vain kulissia.
– Petri lähti lapsensa kanssa lyhyelle kotimaan reissulle. Minulla oli oma yritys, joka piti minut kotona ja he lähtivät matkaan kahdestaan. Tai niin luulin. Petri ilmoitti, että he palaavat kotiin lauantaina. Kuitenkin hänen äitinsä päivitti Facebookiin perjantai-iltapäivänä, että hänen poikansa on tulossa kotiin. Yritin soittaa Petrille, mutta hän ei vastannut. Soitin seuraavaksi hänen äidilleen ja kyselin asiasta, koska elin siinä uskossa, että he tulevat kotiin vasta seuraavana päivänä, Marja muistelee.
Petrin äidiltä Marja sai kuulla, että mukana matkassa oli ollut Petrin kanssa samassa yrityksessä työskennellyt, liki nelikymppinen, nainen – eikä siinä kaikki.
– Hän oli jo aika pitkällä raskaana. Petri oli tiennyt tulevasta lapsesta siinä vaiheessa jo kaksi kuukautta, mutta ei ollut pystynyt kertomaan minulle. Olimme eläneet näiden kuukausien aikana ihan normaalia arkea, Marja kertoo.
Toinen nainen vei koko elämäni
Marja on miettinyt, kauanko mies olisi voinut elää salaisuutensa kanssa.
– Hänen käytöksestään en millään tavalla ollut voinut aavistaa mitään. Petri vannoi aluksi, että kyse oli yhden illan jutusta ja, ettei kyse ollut suhteesta. Tämä oli tietenkin valetta ja lopulta Petrikin myönsi totuuden. Hän elää tällä hetkellä tämän naisen kanssa. Samana päivänä, kun minun tavarani muutettiin pois, tämä nainen muutti sisään. Tuntui tosi pahalta että joku muuttaa kotiini ja alkaa elämään sitä elämää, mistä minä olin haaveillut. Miksi tämä nainen saa tulla minun kotiini ja olla onnellinen siellä? Tuntui, että minulta oli viety kaikki. Koti, arki, ihan kaikki.
Viime syksy meni Marjalta kuin sumussa.
– Minulla ei ole paljon muistikuvia tuolta ajalta. Onneksi ei ollut pakko tehdä töitä, en siis tehnyt mitään. En olisi edes pystynyt. Muistan jotain vähän sieltä sun täältä ja sen, että vietin paljon aikaa ystävättäreni luona maalla. Hän on yksi niistä, joita saan kiittää siitä, että jollain tapaa pysyin järjissäni. Hän ei pakottanut mihinkään eikä vaatinut mitään. En käynyt ruokakaupassakaan kahteen kuukauteen. Meni jopa viikko, etten syönyt mitään. Laihduin 20 kiloa.
Pikkuhiljaa Marja otti askeleita kohti työelämää.
– Olin syksyllä jättänyt työhakemuksen ja sen tiimoilta otettiin yhteyttä marraskuussa ja pyydettiin töihin. Minulla oli aikaa miettiä tasan päivä, otanko lentoemännän työn vastaan. Otin ja se oli paras päätös toipumisen suhteen. Tein töitä taivaalla upeiden kollegoiden kanssa ja pikkuhiljaa avautuivat silmien lisäksi myös mieli.
Ero ehti kuitenkin jättää myös toisenlaiset arvet. Petrin lisäksi Marja joutui luopumaan tämän lapsesta, josta oli ehtinyt tulla Marjalle läheinen.
– Minähän menetin myös hänet tämän eron takia ja se on ollut kova pala. Olen lapsen äidin kanssa tekemisissä ja sitä kautta saan onneksi kuulla viimeiset kuulumiset. Pelottavinta tässä kaikessa on se, etten ole enää niin nuori. En ehkä ikinä saa omaa lasta ja, jos niin käy, syytän siitä Petriä. Tämä ajattelutapa ei ole minulle ominainen, mutta en voi sille mitään, Marja huokaa.
Uusi elämä edessä
Marja ei tiedä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Uuteen mieheen tutustuminen ei olisi helppoa.
– Matka on vielä pitkä siinä mielessä, että uskaltaisi luottaa toiseen ihmiseen. Uskon kylläkin , ettei minulle voisi enää tapahtua mitään samanlaista. Luulin, että isän kuolema oli elämäni suurin suru, mutta enää en ajattele niin. Tämä ero oli pahempi. Isän kuolema oli hyväksyttävä asia, tämä ero taas on jotain, mitä toinen ihminen on tehnyt minulle valinnoillaan. Kävin terapiassa koko syksyn ja jaksan jo miettiä elämää eteenpäin. Jossain vaiheessa en jaksanut uskoa, kun ihmiset ympärilläni sanoivat, että kaikki kyllä muuttuu paremmaksi ja, että saan vielä jotain parempaa. Nyt uskon tulevaisuuteen.
Tällä hetkellä Marja voi hyvin. Jotain kuitenkin puuttuu.
– Voin kyllä sanoa että minulla on hyvä olla. Elämä jatkuu. Viihdyn työssäni ja minulla on ystäviä ympärilläni. Myös rakas harrastus auttaa. Asiat ovat aika hyvin. Mutta haluaisin vielä voida sanoa, että olen onnellinen. Se on tunne, jota kaipaan. Haluaisin katsoa toista ihmistä silmiin ja sanoa "niin minäkin sinua", ennen kuin se toinen on sanonut sanaakaan. Silloin tämä olisi vihdoinkin ohi.
*Jutussa esiintyvien henkilöiden nimet on muutettu.
Kuvat: Shutterstock