Leijonien päävalmentaja Lauri Marjamäki antoi hävityn pronssipelin jälkeen oman selontekonsa MM-kisoista.
Leijonilla ei ollut kisoissa edes Suomen mittakaavassa nimekäs ryhmä, mutta niin vain joukkue kaivoi vaikeuksien kautta tiensä mitalipeleihin. Lopputuloksena oli neljäs sija Marjamäen ensimmäisissä MM-kisoissa.
Vain Hannu Aravirta ja yhden vuoden Leijonia luotsannut Doug Shedden ovat saaneet purra mitalia heti ensimmäisenä MM-keväänä. Jo välieräpaikka on ensimmäisen vuoden valmentajille harvinainen saavutus Leijonissa.
– Kyllä moni sanoi, ettei ensimmäisellä yrityksellä pääse mitalipeleihin, mutta kun tarpeeksi yrittää, joku kerta sinne pääsee. Tietenkin olemme iloisia siitä, että heti ensimmäisenä vuonna pääsimme mitalipeleihin, Marjamäki sanoi.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Marjamäki, jolla on 22 vuoden ura seuravalmentajana, nautti ensimmäisen maajoukkuekautensa aikana nimenomaan MM-kisoista.
– Sain valmentaa seitsemän viikkoa ja minulla oli koko ajan joukkue. Euro Hockey Tour ja muut, eihän niillä ole hirveästi tekemistä valmentamisen kanssa, vaan laitetaan joukkue kasaan ja ruvetaan pelaamaan. Siinä katsotaan enemmän sitä, että saadaan uusia kansainvälisen tason pelaajia ja että kansainväliset pelit kehittävät suomalaista kiekkoa, Marjamäki sanoi.
– En sitten tiedä onko helpompaa ensimmäisenä vai toisena vuonna. Tämä on vähän erityylinen ammatti, toimenkuva on hyvin erilainen, hyvin yksinäistä hommaa. Ehkä tämä on parasta itsellenikin, niin pitää ruveta viihtymään itsensä kanssa, Marjamäki hymähti.
Syksyn World Cup ja koko vuoden EHT-rupeama ja MM-kisat opettivat 39-vuotiaalle päävalmentajalle paljon. Ulkoinen paine ja kritiikki olivat kovaa koko kiekkokauden ajan.
– Suomen maajoukkueelta odotetaan aina menestystä. Niin ne Jaloset (Jukka ja Kari) ja Aravirta (Hannu) sanoivat, että voita kahdeksas peli (puolivälierä), niin näytät hyvältä valmentajalta. En ehkä itse ajattele sillä tavalla. Tämä on vähän erilaista, mutta todella ylpeä olen joukkueesta ja jokaisesta pelaajasta, kuinka kovassa paikassa kasvoimme. Ei papu riittänyt siihen, että roikkuisi jotain kaulassa, Marjamäki sanoi.
"Pysyin tervejärkisenä"
Marjamäki myönsi, että kankean alkusarjan jälkeen mitaleista pelaaminen tuntui maukkaalta. Kovia maita lähti pois jo aiemmin.
– Olisi ollut ensimmäinen kerta yhdeksään vuoteen, kun Suomi ottaa kahtena vuonna peräkkäiset mitalit ja se motivoi meitä. Ei valitettavasti saatu sitä jatkoa, hän totesi.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Marjamäki kehui useaan otteeseen turnauksen aikana joukkueen johtajuutta. Hän nosti esiin kapteeniston Lasse Kukkosen, Valtteri Filppulan ja Topi Jaakolan sekä nuoria pelaajia.
– Meillä on kasvamassa aika kovia johtajia Sebastian Ahosta ja Mikko Rantasesta ja muista. Kaikki olivat joukkueessa tasa-arvoisia ja pelaajat viihtyivät toistensa kanssa. Joukkueessa oli kova kunnioitus jokaista pelaajaa ja johtoryhmän jäsentä kohtaan. Huoltajat, fysiot, lääkärit, valmennusjohto ja joukkueenjohto tekivät kaikki ympärivuorokautista työtä seitsemän viikkoa sen eteen, että Leijonat voi hyvin. Sen arvostuksen aisti, Marjamäki kehui.
– Kun ajattelee Mikko Rantasta, hän oli viime vuonna MM-kisoissa ylimääräisenä hyökkääjänä eikä mahtunut aluksi kokoonpanoon, niin nyt hän painaa ykköslinjassa ja pronssiottelussa Aho oli kentän paras pelaaja. Meillä on kasvamassa hienoja pelaajia, hän sanoi.
Marjamäellä on edessä oman toiminnan ja koko touhun analyysin paikka. Hän oli aiemmin kaksissa kisoissa apuvalmentajana ja tiesi, että tehtävät on iso. Nyt sen kuitenkin tuntee itse.
– Jossain vaiheessa, kun kotiin pääsee, tulee väsy ja tietynlainen uupumus ja voimattomuus, mutta se on normaalia. Ainakin olen kaikkeni antanut. Joukkueen edessä oli kova paikka, meni ihan tunteen puolelle, Marjamäki totesi.
– Nautin joka päivästä täällä, olen ylpeä itsestäni siinä, että pysyin suht tervejärkisenä ja omana itsenäni.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.