Leijonien päävalmentaja Lauri Marjamäki antoi hävityn pronssipelin jälkeen oman selontekonsa MM-kisoista.
Leijonilla ei ollut kisoissa edes Suomen mittakaavassa nimekäs ryhmä, mutta niin vain joukkue kaivoi vaikeuksien kautta tiensä mitalipeleihin. Lopputuloksena oli neljäs sija Marjamäen ensimmäisissä MM-kisoissa.
Vain Hannu Aravirta ja yhden vuoden Leijonia luotsannut Doug Shedden ovat saaneet purra mitalia heti ensimmäisenä MM-keväänä. Jo välieräpaikka on ensimmäisen vuoden valmentajille harvinainen saavutus Leijonissa.
– Kyllä moni sanoi, ettei ensimmäisellä yrityksellä pääse mitalipeleihin, mutta kun tarpeeksi yrittää, joku kerta sinne pääsee. Tietenkin olemme iloisia siitä, että heti ensimmäisenä vuonna pääsimme mitalipeleihin, Marjamäki sanoi.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Marjamäki, jolla on 22 vuoden ura seuravalmentajana, nautti ensimmäisen maajoukkuekautensa aikana nimenomaan MM-kisoista.
– Sain valmentaa seitsemän viikkoa ja minulla oli koko ajan joukkue. Euro Hockey Tour ja muut, eihän niillä ole hirveästi tekemistä valmentamisen kanssa, vaan laitetaan joukkue kasaan ja ruvetaan pelaamaan. Siinä katsotaan enemmän sitä, että saadaan uusia kansainvälisen tason pelaajia ja että kansainväliset pelit kehittävät suomalaista kiekkoa, Marjamäki sanoi.
– En sitten tiedä onko helpompaa ensimmäisenä vai toisena vuonna. Tämä on vähän erityylinen ammatti, toimenkuva on hyvin erilainen, hyvin yksinäistä hommaa. Ehkä tämä on parasta itsellenikin, niin pitää ruveta viihtymään itsensä kanssa, Marjamäki hymähti.
Syksyn World Cup ja koko vuoden EHT-rupeama ja MM-kisat opettivat 39-vuotiaalle päävalmentajalle paljon. Ulkoinen paine ja kritiikki olivat kovaa koko kiekkokauden ajan.
– Suomen maajoukkueelta odotetaan aina menestystä. Niin ne ( ja ) ja Aravirta (Hannu) sanoivat, että voita kahdeksas peli (puolivälierä), niin näytät hyvältä valmentajalta. En ehkä itse ajattele sillä tavalla. Tämä on vähän erilaista, mutta todella ylpeä olen joukkueesta ja jokaisesta pelaajasta, kuinka kovassa paikassa kasvoimme. Ei papu riittänyt siihen, että roikkuisi jotain kaulassa, Marjamäki sanoi.