Juvalainen Marita Jurva, 73, menetti kotinsa tulipalossa joulukuun lopussa. Jäljelle jäivät vain vaatteet ja aamutossut, joissa Jurva pakeni paloa pihalle.
Silti päällimmäinen tunne on kiitollisuus. Jopa tuntemattomat ihmiset ovat tarjonneet apuaan, Jurva kertoo.
Marita Juva istui joulukuun lopulla katsomassa mäkihyppyä tv:stä, kun lähetyksestä katosi yllättäen kuva.
– Ihmetellessäni, miksi kuvaa ei näy miltään kanavalta, huomasin keittiön ikkunasta, että ulkona pimeässä oli välkkyviä valoja ja pihalla paloauto, Jurva kertoo.
– Ajattelin laittaa kengät jalkaan ja mennä ulos katsomaan, mistä on kysymys, kun oveen kolkutettiin, että äkkiä ulos, talo palaa.
Ensihoitaja ei saanut mitatuksi verenpainetta
Jurva ehti panna päälleen vain talvitakin ja jalkaansa aamutossut, kun oli jo mentävä. Ulkona Jurva huomasi, että hänellä oli puhelin kädessä.
Lopulta kolmikerroksinen seitsemän asuinhuoneiston talo, jonka alakerrassa Jurva asui, tuhoutui lähes täysin. Palokunta sai pelastetuksi vain ensimmäisen kerroksen rippeet ja autotallit.
Jurvan järkytys oli niin suuri, että ensihoitaja ei saanut ambulanssissa mitatuksi häneltä verenpainetta lainkaan.
– Sanoin hänelle, oletteko varmoja, etten ole mutaatio, Jurva kertoo nyt ja nauraa.
Tilanteen koko karuus iski Jurvan tajuntaan parin päivän päästä tapahtuneesta.
– Toisen yön jälkeen romahdin. Siinä vaiheessa, kun soitin vakuutusyhtiöön, puhelusta ei meinannut tulla mitään. Samoin, kun menin hakemaan uutta pankkikorttia pankista, ei tahtonut saada asiaa hoidettua. Mutta onneksi ystävätär oli mukana auttamassa.
