Helenan hartaasti remontoima omakotitalo tuhoutui pahoin tulipalossa Nokialla, sai tiedon palosta lenkkipolulle – "Kun palomiehet saivat kannettua koirat ulos, ei ollut enää huolta mistään"

Helena Penttilän ja hänen miehensä omakotitalo tuhoutui tulipalossa – perhe ja kuusi koiraa selvisivät rajusta palosta 0:26
Helena Penttilän ja hänen miehensä omakotitalo tuhoutui tulipalossa – perhe ja kuusi koiraa selvisivät rajusta palosta.

Helena Penttilän ja hänen miehensä hartaasti remontoima omakotitalo tuhoutui viikonloppuna tulopalossa pahoin Nokialla. Penttilä kiittelee onnettomuuden jälkeen pelastusmiesten, ystävien ja ”maailman parhaiden” naapureiden toimintaa ja korostaa, että kaikkein tärkeintä oli se, että ihmiset ja koirat säilyvät hengissä.

Nokialainen Helena Penttilä oli kolmen koiransa kanssa lenkillä lauantaina iltapäivällä, kun puhelin soi.

Omakotitalossa oli tehty salaojaremonttia, ja ulkopuolisen yrityksen alihankkijana työskennellyt mies oli viimeistelemässä sokkelin bitumieristettä. 

– Olin noin 200 metrin päässä kotoa, kun remonttimies soitti. Hän kysyi, missä olen ja pystynkö puhumaan. Kerroin olevani koiralenkillä, johon hän totesi, että hyvä että sinulla on koirat mukana, koska teidän talonne palaa, Penttilä kuvailee tilannetta.

Penttilä hätääntyi täysin, koska vaikka mukana oli puolet korista, loput olivat edelleen sisällä. Perheellä on kaikkiaan 6 lemmikkiä: 5 ulkomailta adoptoitua rescue-koiraa ja chihuahua nimeltään Onni.

Penttilä läksi juoksemaan kotiin, jonne remonttimies oli jo ehtinyt hälyttää palokunnan. Palomiehet olivat sahanneet etuoven auki ja sammuttivat taloa kellarissa ja yläkerrassa.

”Yrittäkääpä estää!”

Penttilän naapuri, joka oli tullut pihaan, vei tässä vaiheessa Penttilän mukana olleet koirat aidatulle pihalleen turvaan. Penttilä itse ryntäsi sisään pelastamaan loppuja koiria, mutta palomiehet estivät aikeet. Heidän mukaansa se olisi liian vaarallista.

– Ajattelin siinä, että yrittäkääpä estää! Minulla on kolme koiraa sisällä, ja ne on saatava pois. Olin jo eteisessä, kun miehet saivat minusta kopin ja kertoivat hakevansa koirat pois itse.

– Olin vieläkin aivan paniikissa, koska etenkin sisälle jäänyt chihu on liukas kuin saippua. Se mahtuu pienimpäänkin koloon ja menee tuollaisessa tilanteessa takuulla piiloon vieraita ihmisiä.

Ammattimiehet onnistuivat kuitenkin saamaan koirat kiinni.

– Yksi kerrallaan he koirat sieltä ulos kantoivat. Ensin tuli ulos palomiehen sylissä reipas Maija, sitten pikkupappa ja sitten chihu, Penttilä kertaa.

– Sen jälkeen ei ollut enää mitään huolta mistään.

Lucia nappasi palomestaria sormesta

Koirien pelastuttua Penttilä meni niiden kanssa naapurien pihaan.

– Koirat olivat tietysti rauhattomia, kun katu oli täynnä autoja ja ihmisiä. 

Tässä kohtaa tapahtuikin tulipalon ainoa henkilövahinko: Penttilän isoin koira Lucia pääsi nappaamaan palomiestä sormesta.

– Lucia kävi aivan kuumana ja ennen kuin ehdimme estää, se nappasi miestä hanskasta. Miehen mukaan puraisu ei tuntunut paksujen hanskojen ansiosta missään, mutta ilmeestä näki, että hän säikähti. Miehen mukaan tapaus ei kuitenkaan ollut harvinainen.

Penttilä suitsuttaa palomiehiä ja naapureita

Penttilä kiittää niin pelastushenkilökuntaa, remonttimiestä kuin naapureitakin uskomattomasta avusta. 

– Kaikki on toiminut aivan täydellisesti. Meillä on ihan upeat naapurit. He keittivät kahvia ja laittoivat ruokaa meille ja koirille.

Myös urakoitsijan kanssa kaikki sujui Penttilän mukaan ”aivan fantastisesti”.

– Liekki imeytyy todella helposti tuulensuojalevyn ja laudoituksen väliin ja sieltä katolle tilanteessa, jossa bitumieristettä poltetaan kiinni sokkeliin salaojatyön yhteydessä. Vahinko oli täysin ymmärrettävä.

Penttilä itse asiassa kiittää remonttimiestä erityisestä huolellisuudesta.

– Kun hän oli saanut työn valmiiksi, hän kiersi talon ja katsoi vielä kaikki yläkulmatkin ja huomasi siinä vaiheessa, että ylhäältä tulee savua. Niin hän pääsi hälyttämään palokunnan heti.

”Polttakaa se maan tasalle!”

Vaikka yhdessä vaiheessa oli Penttilän mukaan lähes selvää, että talo palaa kivijalkaan asti, pelastushenkilökunta saikin palon hallintaan. 

Varsinaisen tulen aiheuttamat vahingot talossa kattoa lukuun ottamatta jäivät vähäisiksi, mutta vesi ja savu aiheuttivat tuhoa sitäkin enemmän. Vasta myöhemmin selviää se, kannattaako vanhaa taloa enää korjata.

– Ensin olin itse sitä mieltä, että polttakaa se maan tasalle, ei enää yhtään remonttia tähän taloon! Mutta heti, kun joku sanoo, että siinä saattaisi olla mahdollisuus säästämiseen, typeränähän sitä ajattelee, että ihanaa, josko vielä kerran – vaikka vain ihanien naapureiden tähden!

Irtaimistoa voidaan pelastaa

Irtaimistoa, kuten huonekaluja ja astioita, talosta voidaan yhä pelastaa. Olennaisia asioita Penttilä on jo ehtinytkin talosta hakea. Matkaan ovat lähteneet muun muassa koirien hihnat, talvitakit ja ruokakupit sekä vaatteita ja ruokaa.

– Kun pelastusmiehet antoivat meille ensimmäisen kerran tilaisuuden päästä hakemaan tavaraa talosta, mieheni Jari sanoi, että ota korut. Mutta minä mietin, että enhän minä nyt niitä ota! Sitten meillä on jotain hopealusikoita ja -haarukoita, mutta kuka tarvitsee sellaisia! Tavaraa säästyi loppujen lopuksi ihan liikaakin, Penttilä naurahtaa.

– Ja nämä ovat sivuseikkoja. Kaikki huoli katkesi siihen, kun chihu tuotiin talosta kunnossa.

Haussa koirankynsien kestävä koti

Seuraavaksi perhe etsii kokonaan uutta tai sijaiskotia, jossa olisi tilaa kaikille tassuille ja karvoille.

– Väliaikaiskämpän saimme kuin ihmeen kaupalla vain noin tunnin päästä tapahtuneesta työkaverin kautta. Siurossa vanhan omakotitalon yläkerrassa sijaitseva asunto on tosi idyllinen ja hulppea. Ainoa ongelma on se, että koirat naarmuttavat täällä lattiaa, Penttilä parahtaa.

– Mutta tässä olemme niin kauan, että saamme pidempiaikaisen asunnon jostain lähempää entistä kotia. 

Onnettomuusyönä koko väki nukkui samassa sängyssä

Pari päivää onnettomuuden jälkeen Penttilän ja hänen miehensä ajatukset käyvät vielä ylikierroksilla. Ruoka ei maistu eikä nukuta.

Koirat sen sijaan ovat nukkuneet hyvin lainakodin perhesängyssä. 

– Ensimmäisen yön nukuimme kaikki samassa sängyssä – myös iso Lucia, joka kotona nukkuu yleensä sängyn alla.

– Rapsuttelin häntä, ja hän piti päätään minun tyynylläni.

Lue myös:

    Uusimmat