Mallinurasta haaveileva: Varo hämäräkuvaajaa!

Hämärätyypit, tavallisesti miehet, lähestyvät tyttöjä esimerkiksi kaupungilla, kesätöissä tai jäätelökioskilla. He kehuvat tyttöjen kauneutta ja kuvauksellisuutta ja sanovat tahtovansa ottaa näistä valokuvia. Kun tytöt tiedustelevat, millaisista kuvista on kyse, kertoo mies yleensä ottavansa taidevalokuvia. Käytännössä kyseessä ovat harvoin oikeat taidekuvat vaan kuvat, joissa tytöt esiintyvät vähissä vaatteissa tai jopa ilman niitä.

Usein tarjouksia tehdään hyvin nuorille, alaikäisillekin tytöille. Turtiainen-Laakkonen epäilee, että hämärien tarjousten tekijät tavoittelevat lähinnä seksuaalista mielihyvää kuvaamalla vähäpukeisia tyttöjä.

– Usein tytöt soittavat minulle ja kysyvät, miten tällaiseen tarjoukseen tulisi suhtautua. Vastaan, että erittäin kriittisesti, Turtiainen-Laakkonen sanoo.

Mallikansiosta rahaa? Älä maksa!

Toinen epäilyttävä ryhmä ovat kuvaajat, jotka tehtailevat nuorille tytöille mallikuvia. Tällöin tytöille ei makseta kuvista palkkaa, vaan päinvastoin – tytön tulisi maksaa kuvaajalle kynnysrahaa siitä, että mallimaailman ovet mahdollisesti avautuvat kuvien avulla. Pyydetyt summat voivat olla useiden satojen eurojen suuruisia.

Maksullisiin kuviin tulisi suhtautua kriittisesti, koska mallitoimistolle lähetettävien näytekuvien ei tarvitse olla ammattilaistasoa. Jos tyttö on kiinnostava, toimisto huolehtii jatkossa ammattimaisista kuvista.

Aina tytöt eivät ymmärrä kuvien tekijänoikeuskysymyksiä. Kuvaajalla on oikeus ottamiinsa kuviin ja hän voi käyttää ja levittää niitä surutta minne haluaa. Kun salamavalo on räpsähtänyt, tytöillä ei ole mitään sanomista siitä, minne kuvat päätyvät.

Turtiainen-Laakkonen antaa kolme tunnusmerkkiä, jolloin hälytyskellojen tulisi soida kuvaustarjousten yhteydessä. Ensinnäkin nuoren kannattaa pohtia, onko hän realistisesti ajatellen mallimarkkinoille sopiva: jos alle 170-senttistä tyttöä pyydetään kuviin, on pyyntö epäilyttävä, koska mallin lähtöpituus on 172-175 senttiä. Samoin jos kuvista ensimmäisenä pyydetään rahaa tai jos kuvauksissa pyydetään riisuutumaan, tulisi nuoren miettiä, mihin on ryhtymässä.

Jos jokin näistä ehdoista tai peräti kaikki toteutuvat, on Turtiainen-Laakkosella vain yksi neuvo: Tällaisiin kuvauksiin ei pidä lähteä. Kannattaa myös ottaa selvää, kuka kuvaaja on ja mitä töitä hän on aiemmin tehnyt.

1990-luku oli Turtiainen-Laakkosen mukaan hämärätarjousten vilkkainta aikaa, mutta nykyisin netti korvaa kasvotusten tapahtuvia kohtaamisia. Nettiin kuka tahansa voi perustaa yrityksen ja siellä liikkuu valtava määrä nuoria, jotka keskustelevat ja jakavat kuviaan sosiaalisessa mediassa.

Suomessa oudoista kuvaustarjouksista ovat kertoneet lähinnä tytöt, mutta pojatkin voivat joutua kuvaajien uhreiksi.