Maarit ja Jarkko sairastuivat lieväoireiseen koronaan syksyllä, eikä tauti ota laantuakseen – väheksyvä asenne huolettaa: "Kannattaa lukea muutakin kuin Aku Ankkaa"

Koronavirustilanne on syksyn aikana huonontunut osassa Suomea. Maarit ja Jarkko sairastuivat syyskuussa koronaviruksen aiheuttamaan tautiin, joka vaivaa oireillaan edelleen. 

Liikunnallinen, perusterve Maarit Autio, 38, vastaa puhelimeen tukkoisena. 

Kyse ei ole syysflunssasta, vaan koronaviruksesta. Vaikka tartunnan saamisesta on kulunut jo kuukausi, jälkioireet nostavat sykkeen pilviin pienestäkin rasituksesta.

– Kun nämä jälkioireet alkoivat paukkumaan, se pysäytti. Tajusin, ettei tämä tässä vielä ollutkaan. 

Ensin oli nuha, sitten meni hajuaisti

Ensioire, nuha, iski tamperelaisnaiseen yllättäen sunnuntaina 13. syyskuuta. Vielä edellisenä päivänä Maarit kävi sisarensa kanssa kuntosalilla, ja olo oli täysin normaali.

Seuraavana päivänä nuhan kaveriksi tuli flunssamainen tukkoisuus. Päivän aikana maku- ja hajuaisti alkoivat puolihuomaamattomasti hävitä. 

– Kävin kaikki hajuveteni läpi. Haistelin jopa kloridia, enkä haistanut mitään, Maarit muistelee. 

"Tuijotin vain puhelintani ja ihmettelin"

Hoiva-alalla työskentelevä Maarit hakeutui oitis koronatesteihin. Tekstiviestillä tullut tulos tuli varsin nopeasti, kahdessa päivässä. 

Lääkäri soitti pari tuntia myöhemmin ja asetti naisen kahden viikon karanteeniin. Myös muut hänen perheenjäsenensä asetettiin karanteeniin.  

Maarit ei edelleenkään tiedä, mistä hän on voinut saada tartunnan. Kukaan hänen kollegoistaan tai läheisistään ei sairastunut – eivät edes samassa taloudessa asuvat mies ja tyttäret. 

– Aika moni kävi testeissä, mutta kenelläkään ei ollut koronaa. Tartuntaketjun selvittely on nyt jo lopetettu. 

Sykkeet nousivat pilviin

Vetämätön olo ja flunssan oireet jatkuivat koko karanteenin ajan. 

– Minulla oli huono olo, enkä täysin palautunut. Vähän oli vatsakin sekaisin, mutta kuumetta minulla ei missään vaiheessa ollut. 

Kun Maarit oli lopulta ollut muutaman päivän ajan oireettomana, hänet passitettiin töihin. 

– Se oli suuri virhe. Vaikkei minulla ollut mitään raskasta, sykkeeni olivat koko iltavuoron ajan 120–130. Meni kaksi päivää toipua siitä, Maarit kertaa noin viikon takaisia tapahtumia.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Maarit on ollut jälkioireistaan lääkäriin yhteydessä etäyhteyksien avulla. Hän toivoo pääsevänsä vielä lääkärin vastaanotolle, jossa varmistettaisiin, ettei hänen keuhkoissaan ole vikaa.

Työterveyslääkäri ottaa hänet vastaan myöhemmin, mutta Maarit pahoin pelkää, ettei saa kaipaamansa hoitoa vähättelevän asenteen vuoksi. 

– Onko lääkäreillä tarpeeksi tietoa siitä, mitä seuraukset voivat olla? Harmittaa niidenkin ihmisten puolesta, jotka ovat sairastaneet koronan lähes oireettomina, eivätkä ole päässeet testattavaksi. 

Jälkioireet sairautta ikävämpiä

Myös Järvenpäässä asuva Jarkko Saarikoski, 39, sairasti koronan syksyllä lieväoireisena. Hän kuvailee koronaviruksen aiheuttaman taudin olleen hänelle helpompi kuin yksikään flunssa. 

– Sanotaan näin, että jos kukaan olisi puhunut altistumisesta, olisin pitänyt sitä tavallisena kylmettymisenä. Oli vain pientä päänsärkyä, lihaskipua ja pientä kuivahkoa yskää pari päivää. 

Kahden viikon karanteeniajan Jarkko pysyi lähes oireettomana: maku- ja hajuaisti reistailivat muutaman päivän. 

Karanteeniviikkojen jälkeen oudot, mutta harmittomat oireet iskivät ja jatkuvat edelleen. 

– Ympäri kroppaa on ihmeellistä pistelyä. Aivan kuin paidan alla olisi ollut jääkylmää vettä. Sain reiteeni myös elohiiren, joka pomppi koko yön. Päänsärky oli oudon puristavaa, pientä pistelyä.

– Ne ovat todella erikoisia, mutta eivät vakavia. En ole koskaan kokenut vastaavaa.

Altistui koronalle lätkätreeneissä 

Jarkon kohdalla kyse oli joukkoaltistumisesta. Hän altistui koronavirukselle 10.9. Järvenpäässä jääkiekkotreenien aikana.

– Harmitti todella paljon, kun on puolen vuoden aikana yritetty tautia väistellä. Kaupastakin ollaan haettu etukäteen tilatut tuotteet. 

– Ainut asia, josta ei halunnut luopua, oli lätkäharrastus, ja sieltä se sitten tuli. Kyllä se koville veti. 

Jarkko ja hänen 11 joukkuekaveriaan sairastuivat koronavirukseen. Kyseessä oli alueen ensimmäinen isompi joukkoaltistuminen. Joukkuetovereista neljä säästyi tartunnalta. 

Terveydenhuolto kiinnittikin tapaukseen erityistä huomiota koronaviruksen leviämisen ehkäisemiseksi. Jarkko pitääkin terveydenhuollon toimintaa omalla kohdallaan ripeänä. 

– Kaikki oli ohjeistettu vuorokauden sisällä ja oli selvää, ketkä jäävät karanteeniin. 

Pahinta on epätietoisuus

Sekä Maarit että Jarkko ovat molemmat sitä mieltä, että pahinta heidän lieväoireisessa taudissaan on epätietoisuus. 

Kukaan ei osaa sanoa, milloin heidän oireensa loppuvat ja milloin he voivat palata jälleen normaaliin arkeen. 

– Ehdottomasti pahinta on pelko siitä, pahenevatko oireet ja tapahtuuko kehossani joku reaktio, jota en osaa odottaa, Jarkko pohtii. 

– Kukaan ei osaa vastata kysymyksiin tai antaa kunnollista diagnoosia ja osaa kertoa, miten tauti kehittyy, hän jatkaa. 

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Maarit ja Jarkko molemmat ovat koko ajan tiedostaneet, ettei koronaviruksen kanssa kannata pelleillä. Siitä huolimatta he sairastuivat.

– Ei tätä kenellekään toivo, vaikka tulisikin lievänä. Milloin pääset taas urheilemaan, tuleeko tauti takaisin, saatko immuniteetin? On paljon kysymyksiä, Jarkko sanoo.

He molemmat toivoisivat, että suomalaiset unohtaisivat vähättelevän ja kuolemattoman asenteen koronaa kohtaan. Jarkko epäilee, että asenteiden taustalla on usein puhdas tietämättömyys. 

– Jos haluatte epävarman olon puoleksi vuodeksi ja odottamattomia oireita, silloin kannattaa aliarvioida, mutta muussa tapauksessa kannattaa vähän miettiä ja lukea muutakin kuin Aku Ankkaa, hän jatkaa.

Lue myös Maijan sairauskertomus sairastamastaan koronasta: 

Lue myös:

    Uusimmat