41-vuotias Maija Turpeinen ei alun perin uskonut, että korona voisi iskeä juuri häneen, perusterveeseen vahvaan naiseen. Nyt, neljä kuukautta sairastumisen jälkeen, hän kärsii yhä oireista.
Valkeakoskelainen Maija Turpeinen joutui teho-osastolle, ja hänet nukutettiin viikoksi koronaviruksen aiheuttaman vakavan sairastumisen vuoksi. Maija kertoi kokemuksistaan MTV Uutisille viimeksi huhtikuussa, jolloin hän oli sairauslomalla toipumassa. Kesäkuun alussa hän palasi etätöihin, vaikka oireet eivät ole vieläkään helpottaneet.
– Hyvään suuntaan olen voinnissa menossa, mutta huomaan, etten ole entiseni. Olen aina ollut multitaskaaja, mutta nyt väsyn nopeasti.
Maija muun muassa luuli, että hän pystyy hoitelemaan perheen muuton uuteen kotiin kuten ennenkin – vetämällä pari viikkoa täysillä.
– Uupuminen on kaiken kaikkiaan erilaista kuin normaali väsyminen, ja se ruokkii neurologisia oireita. Kädet alkavat täristä ja sanat kadota. Aikaisemmin olen ohjeistanut koko suvun sujuvasti samalla, kun touhuan itse, mutta välillä en enää osaa selittää yksinkertaisiakaan asioita
– Minulla on keskittymishäiriöitä. Unohdan saman tien asioita, jotka minulle on juuri kerrottu.
Hän on oppinut hyväksymään oireensa ja tahdittaa päivänsä jaksamisen mukaan.
– Aamupäivän jaksan touhuta. Iltapäivällä pitää levätä ja sitten palaudun illaksi.
– Olen toki toimintakykyinen, töissä toimistossa olen käynyt normaalisti sairauslomalta päästyäni.
Malttamaton joutuu opettelemaan toipumista
Maija Turpeinen sanoo kokemuksen opettaneen asioita sekä hänestä itsestään että muista ihmisistä.
– Olen hyvin malttamaton. Aikaisemmin en ole juurikaan sairastanut, enkä ole saanut perspektiiviä toipumiseen. Tässä asiassa työkaverit ovat opettaneet paljon. He ovat muun muassa muistuttaneet, että pelkästä keuhkokuumeesta paranemiseen on mennyt heillä aikaa vaikka kuinka paljon.
Maijaa ei pelota, että oireet jäävät pysyviksi. Hän ei myöskään pelkää koronan iskevän häneen uudestaan. Siitä ei ole varmuutta, millaisen immuniteetin koronan sairastaminen lopulta ihmiselle antaa.
– Toivon, että koronan toista aaltoa ei tule. Mutta eihän minulle nyt toista kertaa voi käydä samalla tavalla. Kai kehoni tunnistaa, jos sama kaveri on uudestaan hyökkäämässä, ja pistää jotakin rajaa tähän touhuun, Maija tuumii humoristisella tavallaan.
Koronaan hän suhtautuu kokemustensa jälkeen kunnioittavan pelokkaasti.
– Jos nyt kävisi niin, että sairastuisin uudelleen, pelästyisin hirveästi. Ensimmäisellä kerralla en aluksi edes tiennyt, mikä minulla on, joten en osannut pelätä. En tajunnut, että olen hengenvaarallisesti sairas.
– Ensimmäistä kertaa elämässä tuli eteen se, että tämähän voi loppua milloin vain. Turhanpäiväinen nillittäminen on jäänyt vähemmälle. Myös miellyttämisenhaluni on pienentynyt. Aiemmin olen paljon tehnyt itseäni vastaan, kun olen halunnut olla muille mieliksi ja täyttää velvollisuuttani. Sellaiseen en enää pysty itseäni pakottamaan.
"Saan olla kehäraakki"
Maija on oppinut myös prosessin aikana sen, että suurin osa ihmisistä on pohjimmiltaan hyväntahtoisia.
– Olen kertonut sairaudestani monessa haastattelussa eri medioissa. Olen saanut paljon palautetta. Monelle olen ainoa, jonka he tietävät sairastaneen koronan. Siksikin haluan kertoa voinnistani, että ihmiset saisivat tietoa tästä sairaudesta.
Noin 90 prosenttia palautteesta on ollut positiivista ja kannustavaa.
– Ihmiset myötäelävät tilanteessa ja toivovat koko sydämestään minun paranevan. Se on niin aitoa. Paskaakin on tullut niskaan. Jotkut muun muassa sanovat, että on oma syyni, että sairastuin.
Ihmisten hyvyyden hän on huomannut työpaikallaankin.
– Olen ollut kaikin puolin hyvällä mielellä tänä kesänä. Sekin on ihanaa huomata, miten työyhteisö suhtautuu. Olinpa millainen kehäraakki tahansa, niin se ei haittaa.