Tiina, 62, vähätteli koronaa flunssaksi – sitten hän sai itse tartunnan, eikä jälkioireille näy loppua: "Kukaan ei halua tätä sairautta sellaisena kuin minä olen sen saanut"

0:58
Mistä koronaviruksen voi tunnistaa? Katso videolta tyypillisimmät oireet.

Ruotsinsuomalainen Tiina muistuttaa, ettei koronavirus ole tavallinen flunssa. Hän joutui keväällä sairaalahoitoon covid-19-taudin vuoksi ja kärsii edelleen sen jälkioireista.

Vielä alkuvuonna Norrköpingissä asuva 62-vuotias Tiina Mauritzell suhtautui koronavirukseen melko välinpitämättömästi ja vertasi uutta tautia mielessään tavalliseen flunssaan tai influenssaan. Hän ajatteli, että aihetta paisutellaan turhaan. 

Vähättely muuttui kauhuksi, kun yhä useamman sairastuneen raportoitiin kuolleen koronaviruksen aiheuttamaan covid-19-tautiin. Tiina näki edelleen ystäviään, mutta noudatti suositeltuja turvavälejä. Se ei kuitenkaan riittänyt suojelemaan häntä Ruotsia keväällä riepotelleelta virukselta. 

Sairastuminen muutti Tiinan elämää täysin eri tavalla kuin hänen aiemmin sairastamansa flunssat. Lähes kuukauden koronavirusta sairastanut perusterve nainen kärsii edelleen taudin jälkioireista. 

– Tämä ei ole tavallinen flunssa, ei missään nimessä, Tiina toteaa nyt.

Kotikonstit eivät auttaneet koronaan

Lauantaina, maaliskuun 28. päivän iltana Tiina oli ystäviensä kanssa ravintolassa ja tunsi olonsa nuutuneeksi. Hän ajatteli, että olo johtui edellisestä myöhään venyneestä illasta, ja päätti lähteä kotiin.

Kotiin oli vain sadan metrin matka, mutta jo puolessa välissä Tiinan voimat loppuivat. Hän tajusi, ettei kyse ole mistään tavallisesta väsymyksestä. Kotona kuumemittari näytti reilun 39 asteen kuumetta. 

Seuraavana aamuna Tiinan kurkku oli kipeä ja häntä yskitti. Kuumetta oli melkein 40 astetta. Tiina yritti alentaa lämpöä itsehoitolääkkeillä, mutta niistä saatava hyöty kesti vain muutaman tunnin.

Sitten iskivät ripuli sekä haju- ja makuaistin menetys. Tiina ei kyennyt syömään juuri mitään moneen päivään. Hän epäili saaneensa koronavirustartunnan, mutta uskoi perusterveenä ja savuttomana ihmisenä selviävänsä taudista kotona lepäämällä. Vaikka rinnassa tuntui hieman painetta, ei hänellä ollut vaikeuksia hengittää.

Torstai-iltana Tiina sai ensimmäistä kertaa elämässään allergisen reaktion ruoasta, energiajuomasta. Hänen huulensa ja kielensä turposivat ja suuhun nousi rakkoja. Läheiset alkoivat painostaa Tiinaa soittamaan terveydenhuoltoon. Lopulta sisko uhkasi soittaa apua itse, jos Tiina ei niin tekisi. 

Lähes viikon kotona sairastettuaan Tiina tarttui puhelimeen ja soitti terveysneuvontaan. Puolen tunnin kuluttua ambulanssi haki hänet kotoaan.

Pelko iski hengityskonehoidon uhatessa

Sairaalassa lääkärit totesivat Tiinan oireiden olevan selkeitä merkkejä covid-19:sta. Diagnoosia tukivat keuhkoröntgeneistä saadut tulokset. Nenänielusta otettu koronavirustesti kuitenkin näytti kahdesti negatiivista. Vasta verestä otettu testi paljasti tartunnan – myöhemmin vasta-ainetestit ovat kertoneet samaa tarinaa, Tiina kertoo.

Elimistössä jylläävä koronavirus heikensi merkittävästi Tiinan yleiskuntoa ja veriarvoja. Hän kertoo joutuneensa tiputukseen sekä saaneensa lisähappea, lääkkeitä ja ravintoa. Verisuonet olivat niin kuihtuneet, että hoitohenkilökunta joutui etsimään pitkään sopivia suonia. Lopputuloksena Tiinan käsivarret olivat aivan täynnä mustelmia.

Koronaviruksen sairastaminen oli tokkuraista aikaa eikä Tiina ymmärtänyt, mitä kaikkea hänen ympärillään tapahtui. 

– Ei mua siinä vaiheessa ehtinyt pelottaa, kun kerran olin edelleen sitä mieltä, että olen perusterve ihminen. Ihmettelin, että hoppsan, mitenkä se nyt näin.

Pelko iski vasta, kun lääkäri kertoi hänen tarvitsevan hengityskonehoitoa, jota varten potilas olisi nukutettava. Tiina soitti itkuisen puhelun lapsilleen ja valmistautui siihen, ettei viruksen runtelema keho enää heräisi anestesiasta. 

Jääräpäiseksi suomalaiseksi itseään luonnehtiva Tiina kertoo lopulta tivanneensa lääkäreiltä, miksi tarvitsisi nukutusta ja hengityskonetta, vaikka ei tuntenut oloaan niin huonoksi. 

– Lääkäri tuijotti minua kasvoihin ja mietin, olinko liian röyhkeä. Sitten lääkäri sanoi, että mulla oli happiviikset väärinpäin, Tiina muistelee.

Happiviiksien asennon korjaamisen jälkeen lääkärit totesivat, ettei Tiinaa tarvitsisi kytkeä hengityskoneeseen.

Sairauslomalla vielä lähes puoli vuotta koronan sairastamisen jälkeen

2,5 viikon sairaalahoidon jälkeen Tiina pääsi viimein kotiin, jossa taudin hoito jatkui omatoimisesti. Hän oli kotiutumisesta innoissaan ja helpottunut. Pian kävi kuitenkin selväksi, ettei koronaa ollut vielä täysin selätetty.

Aiemmin 10–15 kilometrin maastolenkkejä tehnyt Tiina huomasi, ettei jaksanut kävellä portaita ylös toisessa kerroksessa sijaitsevaan asuntoonsa. Sadan metrin matka postilaatikolle uuvutti niin, että hänen oli istuttava penkille lepäämään kesken kaiken. Kevyetkin kotiaskareet, kuten tiskaaminen ja ruoanlaitto, vaativat lepotaukoja. Kauppakassien kantamiseksi lähikaupasta kotiin tarvitsi aikuisen pojan apua.

Osa koronapotilaista kärsii pitkäaikaisvaikutuksista, kuten uupumisesta, totaalisesta väsymyksestä, uudelleen tulevista lämpöpiikeistä sekä jatkuvasta yskästä tai hajuaistin puuttumisesta. Oireet voivat jatkua jopa kuukausia.

Väsymys ja voimattomuus ovat vähitellen menneet parempaan suuntaan, mutta edelleen Tiina kärsii koronaviruksen jälkioireista. Hän jaksaa kävellä korkeintaan 5 kilometriä kerralla eikä saa esimerkiksi ajaa autoa. 40 neliön yksiön siivoamisen Tiina joutuu jakamaan neljälle päivälle.

– Arki on pelkkää puolitokkurassa olemista, Tiina kuvailee. 

Lääkäri on määrännyt, että Tiinan pitää huolehtia levosta eikä hän saa rehkiä liiaksi vaan edetä pitää omien voimien mukaan. Päivässä hänen tulee pitää kaksi "aivolepoa".

Tiina on edelleen sairauslomalla. Hän epäilee olevansa täydellisessä työkunnossa vasta joskus ensi vuoden puolella.

Suojele itseäsi ja muita

Tiinan tarina muistuttaa, että vaikka osa voi sairastaa koronan lievänä tai jopa oireettomana, toiset saavat vakavia ja jopa henkeä uhkaavia koronaoireita. 

– Kukaan ei halua tätä sairautta sellaisena kuin minä olen sen saanut, Tiina sanoo.

Hän toivoo, että rajoituksiin kyllästyneet ihmiset ajattelisivat itsensä lisäksi muita. Miltä tuntuisi, jos sairastuttaisi omaisensa tai läheisensä, joka saisi taudin vakavamman muodon ja kenties menettäisi henkensä? 

– En usko, että kukaan haluaisi sitä omalletunnolleen.

Tiina itse pelkäsi tartuttaneensa koronaviruksen ystävilleen, joiden kanssa oli syömässä juuri ennen oireiden alkua. Näin ei onneksi käynyt.

Koronaviruksen vertaaminen tavalliseen flunssaan on Tiinan mielestä epäkunnioittavaa sairastuneita ja omaisiaan menettäneitä kohtaan. Hän menetti entisen anoppinsa koronavirukselle. Oma henki säästyi, mutta hinta oli kova.

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja