Espoolainen Hanna sairasti koronan maaliskuussa, jolloin suomalaisen yhteiskunnan epidemiakäytännöt olivat vielä lapsenkengissä. Testiin hän pääsi vasta sairaalahoidossa.
Täyttä varmuutta tartunnan lähteestä ei ole, mutta katseet kääntyvät Hannan pojan jääkiekkojoukkueen pelipäivään. Äiti oli mukana toimitsijana.
Myöhemmin toisistakin perheistä kantautui ikäviä uutisia. Moni muukin lätkävanhempi oli sairastunut.
Oireilevia ihmisiä ei vielä maaliskuussa epidemian alkuvaiheessa testattu alkuunkaan yhtä matalalla kynnyksellä kuin nykyisin. Niinpä Hannakaan ei päässyt testiin, eikä siten saanut heti varmuutta tartunnastaan.
Piinalliset oireet kuitenkin kertoivat omaa viestiään. Kaikki alkoi erittäin voimakkaasta päänsärystä 12. maaliskuuta.
– Särky ei lähtenyt mitenkään pois. Sitten tulivat kurkkukipu, paheneva uupumus ja kova kuume. Yleensä minulla nousee kuume korkeintaan 37,5 asteeseen, mutta nyt lukema huiteli jopa neljässäkympissä. Kuumetta sai laskettua Buranalla, mutta olin erittäin kipeä, Hanna kertoo.
Omituisimmalta hänestä tuntui se, ettei nuhaisuudesta tai vuotavasta nenästä ollut tietoakaan.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lokakuussa julkaiseman tutkimuksen mukaan perusterveillä sairaalahoidon tarve kasvoi selvästi yli 45-vuotiailla koronapotilailla, joista noin 8 prosenttia joutui sairaalaan. Samassa ikäryhmässä myös tehohoidon tarpeen määrä nousi muutamaan prosenttiin potilaista.
Yli 55-vuotiaiden perusterveiden osalta tarve sairaalahoitoon nousi jo yli 10 prosenttiin tartunnan saaneista.
Lue myös: 67-vuotias Eila selätti koronaviruksen, kuoleman porteilla käynyt puoliso Jussi on edelleen tehohoidossa – "Noin hyvää miestä en koronalle anna"
Porrasnousu oksetti
Koronapäivystyksestä häntä ohjeistettiin pysyttelemään kotona, koska hoitoonpääsyn edellytyksiä ei ollut.
– Hoitaja sanoi, että kuulen kyllä miten sairaana olet, mutta koska pystyt puhumaan ja olemaan tolpillasi, niin kotioloissa on pakko pärjätä.
Työterveydestä kirjoitettiin lisää sairaslomaa. Keuhkoista ei Hannan mukaan vielä tässä vaiheessa kuulunut ylimääräistä rahinaa, mutta hän koki hengenahdistusta.
Päivät kuluivat ja sairasloma jatkui. Lopulta hänellä todettiin keuhkokuume, jota alettiin lääkitä antibiootein. Hanna ehti syödä lääkkeitä viiden päivän ajan, mutta tauti senkun voimistui.
Hän kävi Jorvin sairaalan päivystyksessä kertomassa oireistaan. Kuumetta oli lähes 38 astetta, mutta iltaa kohti lämmöllä oli tapana nousta. Lääkäri ei pitänyt tilannetta poikkeuksellisena, joten Hanna käännytettiin kotiin.
– Olin niin huonovointinen, että kohtelu tuntui aika tylyltä kuumeessa ja hengenahdistuksessa. Minulle sanottiin, että kyseessä on jokin muu sairaus kuin korona. Happisaturaatiotasoni todettiin olevan hyvä. Tämä oli taudin tunnistamisen taso vielä maaliskuussa, Hanna toteaa.
Kotona hän yritti kavuta portaita yläkertaan, mutta joutui pitämään matkan varrella kaksi hengähdystaukoa. Ylös päästyään hän oksensi.
Lue myös: Mies köhi päin ja nauroi päälle – tällaisia ovat apteekkityöntekijän ahdistavat kokemukset piittaamattomista asiakkaista: “Meno on kuin viidakossa”
Lääkärin kylmäävät sanat
Muutama päivä myöhemmin hän hakeutui jälleen työterveyslääkärin pakeille.
Ensioireista oli tässä vaiheessa kulunut kaksi viikkoa.
Uudella lääkärikäynnillä hän sai kuulla huonoja uutisia. Röntgenkuvat paljastivat molemmissa keuhkoissa varjostumat. Työterveyslääkäri kirjoitti Hannalle erikoissairaanhoidon lähetteen, joka avasi oven sairaalaosastolle torstaina 26. maaliskuuta.
Hanna painottaa, ettei hän "mennyt vaan pääsi sairaalaan".
– Pahimmillaan oli tunne, etten saanut apua mistään.
Lue myös: Syövästä toipuva Jan, 47, altistui virukselle hoitokäynnillään sairaalassa, hoidot on nyt keskeytetty – "Tuntuu käsittämättömältä"
Seuraavana aamuna Jorvin sairaalan keuhkosairauksien vuodeosastolta herätessään Hanna tunsi olevansa veden alla. Happiviikset vaihdettiin happimaskiin. Sairaalassa otettu koronatestitulos oli heikosti positiivinen.
– Ahdistuksen ja kuumehoureen seasta erotin lääkärin sanat. Hän ohjeisti hoitajia siitä, missä vaiheessa minut pitäisi siirtää teho-osastolle.
Hanna oli sairaalassa kuusi päivää, torstaista keskiviikkoon. Käytännössä hän oli eristyksissä kahden verhon sisällä, jonne hänelle tuotiin myös portatiivi eli kannettava wc-istuin. Vessaan hän ei olisi jaksanut omin jaloin kävellä.
Teholle Hanna ei synkistä oletuksista huolimatta joutunut. Uusintatesti näytti negatiivista.
Lääkäri totesi Hannalle, että kyseessä oli ollut tyyppipuhdas korona.
Peruskunto romahti
Hannan puoliso oli kipeänä samoihin aikoihin vaimonsa kanssa, mutta lievemmin oirein. Lapset olivat viikon ajan karanteenissa äidin kotiutumisen jälkeen.
– Puolisoani ei koskaan testattu, mutta oletettavasti hänkin sairasti koronan. Olisikin kiva tietää paljonko tautitapauksia keväällä todellisuudessa oli, kun ihmisiä ei otettu testeihin nykyiseen tapaan, Hanna pohtii.
Toipuminen vei pitkään. Hanna tunsi, etteivät keuhkot olleet entisellään. Monen viikon vuodelepo oli romahduttanut peruskunnon ja kuihduttanut lihaksistoa.
Lue myös: Ykkösasiantuntijat vastasivat kysymyksiin koronarokotteista – moni pelkää sivuoireita, narkolepsiaan sairastunut Minna, 26, kertoo tarinansa
Pidempi kauppa- ja asiointireissu uuvutti niin, ettei tunnin päiväunille nukahtaminen ollut lainkaan harvinaista. Jo lähikorttelin kiertäminen tuntui mittavalta liikuntasuoritukselta.
Hanna palasi töihin pääsiäisen jälkeen, oman arvionsa mukaan toipumisen kannalta kenties hieman turhan aikaisin. Toimistotyö kuitenkin mahdollisti työskentelyn etänä kotoa käsin.
Sen Hanna kokikin eräänlaiseksi pelastukseksi. Vajavaisia voimiaan pystyi säätelemään paremmin, kun niitä ei tarvinnut uhrata kodin ja työpaikan välisiin siirtymiin.
Kesäkuussa yleisvointi oli jo kohentunut, mutta taudin takapotkuiksi oletettavia terveyshuolia tuli silti vastaan.
Lue myös: Koronaviruksessa on sama “väkänen” kuin hivissä ja ebolassa – tutkija kertoo järkytyksestään HS:lle: “Käytännössä syljemme sitä puhuessamme”
Sydän tykytti, tukka lähti
Hannan sydän saattoi yllättäen pamppailla hyvin voimakkaasti. Pulssi nousi 120:een, vaikka hän olisi seissyt paikallaan. Rauhallisen kävelyn aikana lukema saattoi olla jopa 150.
Lisäksi entisen koronapotilaan pitkä ja paksu tukka alkoi irrota tukoittain.
Hiustenlähtö oli lopulta niin rajua, että tukkatyyli oli muutettava polkkamittaiseksi. Hanna pelästyi, koska hiustenlähtö koronan jälkioireena ei vielä tuolloin ollut kovinkaan yleisesti tiedossa oleva ilmiö.
Varsinaista jälkitarkastusta Hannalla ei koronan sairastamisen jälkeen ollut, mutta hiustenlähtö sai hänet hakeutumaan lääkäriin. Laboratoriotutkimuksissa selvitettiin, johtuisiko hiuskato mahdollisten vaihdevuosien synnyttämistä hormonimuutoksista.
Näin ei kuitenkaan ollut.
– Lääkäri päätyi siihen, että elimistö päästi jälkikäteen irti kaikista vähäpätöisimmästä asiasta, hiuksista. Elimistöllä ei ollut rajun koettelemuksen aikaan kykyä huolehtia niiden kasvusta, joten hiusten irtoaminen tuli viiveellä, Hanna sanoo.
– Oman arvioni mukaan hiuksistani lähti noin puolet. Tietenkin uutta kasvaa nyt koko ajan. Tämän tahtoisinkin sanoa vastaavan kokeneille, että olkaa huoleti, hiukset kyllä palautuvat.
Lue myös: 6 vaiettua koronaoiretta – näistä kuulee harvoin puhuttavan
Sairastumisensa jälkeen Hanna on ollut Husin tutkimuksissa tutkimuspotilaana, koska siten hän voi osaltaan edesauttaa virusta koskevan lääketieteellisen tiedon kartuttamista.
Lisäksi hän on osallistunut aktiivisesti sosiaalisen median yhteisöihin, joissa jaetaan tietoja sairastumiskokemuksista ja paranemisesta.
Elokuussa otetussa vasta-aineanalyysissä Hannan veressä näkyi kohtalainen määrä virusta neutraloivia vasta-aineita.
Testitulos oli viimeinen sinetti sille, että hän oli varmasti sairastanut koronan.
Lisää aiheesta: Moni koronasta parantunut on törmännyt ikävään ongelmaan: Hiukset tippuvat päästä – lääkärit kertovat, mistä ilmiö johtuu
“Minua pelotti”
Maaliskuinen korona-Suomi ilman painokkaita maski- ja testaussuosituksia tuntuu hänestä nyt kovin erilaiselta yhteiskunnalta.
Hanna toivoo, että ihmiset kokisivat tartuntojen vähentämisen henkilökohtaiseksi velvollisuudeksi, käyttäisivät maskeja ja noudattaisivat viranomaisten ohjeita.
– Onneksi maskeja käytetään enevissä määrin, tämän voi huomata vaikka kauppakeskuksessa käydessä. Ei kai kukaan halua potea syyllisyyttä siitä, että omalla huolimattomuudella tai välinpitämättömyydellä tartuttaa vaikkapa läheisensä, joka pahimmassa tapauksessa päätyy tehohoitoon.
Törmätessään virusta vähättelevään kirjoitteluun perheenäiti tulistuu.
– Minua todella pelotti sairaalapedissä, koska jo keväällä oli tiedossa, että ihmisiä on kuollut koronaan. Nelikymppinen perusterve ihminen voi tietää, ettei hän kuole keuhkokuumeeseen. Kun päälle laitetaan lisäbonukseksi korona, niin sitten et voikaan oikeasti tietää. Helposti unohtuu, että jokaisen tartuntaluvun takana on ihan oikeita ihmisiä, hän sanoo.
Hanna esiintyy artikkelissa pelkällä etunimellään, koska ei tahdo tulla täysin tunnistetuksi työtehtäviensä vuoksi. MTV Uutiset on nähnyt Hannan sairastapauksen vahvistavan dokumentin.