USA 2000. Ohjaus: John Woo. Käsikirjoitus: Robert Towne. Tuotanto: Tom Cruise ja Paula Wagner. Kuvaus: Jeffrey L. Kimball. Leikkaus: Christian Wagner. Pääosissa: Tom Cruise, Dougray Scott, Thandie Newton, Ving Rhames, Richard Roxburgh, John Polson, Brendan Gleeson, Rad Sherbedgia, William Mapother, Anthony Hopkins. Kesto: 126 min.
Mission: Impossible -kulttisarjan innoittama elokuva saa nyt jatkoa toimintamestari John Woon käsissä, ja tuloksena onkin tanakka paketti räiskettä ja räminää. Vastoin Woon toivomusta Vaarallinen tehtävä 2 lyhennettiin alkuperäisestä lähes kolmituntisesta normaalimpiin mittoihin, ja hyvä niin; yhtään kuvaa lisää ei kaivata. Woon tavaramerkiksi muodostunutta loppuunhiottua taisteluakrobatiaa nähdään koko rahan edestä - jopa turhaan toistoon asti. Voiko silmitöntä väkivaltaa enää kauniimmin juhlia.
Juonessa on kyse hirviömäisestä tappajaviruksesta, Khimairasta, jonka virologi Nekhorvich on labrassaan kehittänyt pyrkiessään löytämään lääkkeen influenssaan. Toki mies on keksinyt myös vastalääkkeen, Bellerofonin, jota rosmot halajavat käsiinsä isojen seteleiden toivossa. Pääkonna Sean Ambrosen (Dougray Scott) pahoja aikeita ryhtyy estämään urhea agenttimme Ethan Hunt (Tom Cruise), joka saa käskyn pomoltaan Swanbeckiltä (Anthony Hopkins). Tavallista kimurantimmaksi tehtävän tekevät sankarin tunteet kaunista ammattivarasta Nyah Hallia (Thandie Newton) kohtaan: tyttö kun pitäisi soluttaa vihollisen petiin vakoilemaan virusinfoa.
Apunaan Huntilla on taas vihoviimeisin hyperteknologia ykkösosasta tuttuine tietokoneistettuine aurinkolaseineen ja äänivahvistettuine kasvonaamioineen. Mutta pahikset on varustettu samanmoisin vehkein, ja pian ovat hengenvaarassa paitsi tyttö, myös koko Australian pahaa-aavistamaton väestö.
Brian DePalman ohjaamassa ykkösosassa toiminnan perusyksikkönä oli - alkuperäisidean mukaisesti - huippuosaava tiimi erilaisine persoonallisuuksineen. Tom Cruisen tuottama kakkonen taas on puhtaasti Tom Cruisen elokuva, yhden miehen sankariodysseija. Ikävänä puutteena voikin pitää sitä, että niin muut tiimin jäsenet, heila kuin roistotkin jäävät varsin ohuiksi karikatyyreiksi liuhulettisen lihastapin rinnalla. Ving Rhamesista on tehty merkkivaatteistaan turhaileva, radiopuhelimeen höpöttävä statisti, ja Anthony Hopkins vilahtaa vain muutamassa kuvassa. Sen sijaan MI-vimpaimilla mässäillään mehevästi ykkösosan tapaan, ja herkulliset viime hetken tilanteet seuraavat toistaan.
Tomppa tosiaan äheltää kaikkien edestä; ihailtavalla ketteryydellä häneltä sujuvat niin kalliokiipeily, kung fu kuin henkeäsalpaavat moottoripyörätemputkin. Ja miehen sanotaan tehneen lähes kaikki stunttinsa itse! Viime vuosina kehittyneitä luonnenäyttelijän lahjojaan Cruise ei kuitenkaan juuri ehdi käytellä kaikelta paukuttelulta.
Lemmen kohdetta esittävä söpöliini Thandie Newton teki taannoin Bertoluccin Piiritetyssä linjakkaan roolin, mutta jää nyt käsikirjoituksen ahdistamana tyypillisen avuttomaksi tytteliksi, jolla miehet leikkivät pelinappulanaan. (Elokuvan viljelemä naisvihamielisyys ei kuuluisikaan enää 2000-luvulle...) Dougray Scott (Ikuisesti sinun) armottomana Ambrosena on kyllä kivikasvoisen tehokas, mutta hieman vaisu kunnon arkkikonnaksi.
Niin nautinnollista kuin onkin seurata esteettisesti kuvattuja räminöitä, villejä valeasuleikkejä ja parodiaa lähenteleviä erikoisefektejä, jotakin olennaista alkuperäisen Vaarallisen tehtävän hengestä jää kaipaamaan; olisiko se inhimillisyys?
Harmittamaan jää myös lopun huippuunsa venytetty kaksintaisto, jonka koreografiassa päähänpotkimisesta otetaan kaikki irti; veri lentää hidastetuissa kaarissa, kun palkintopimu vikisee vieressä.
Teksti: Tuuve Aro
Kuvat: UIP