Poliisin etälamauttimen käyttö on viime vuosina lisääntynyt.
Poliisi on käyttänyt etälamautinta tänä vuonna voimankäyttötilanteissa 379 kertaa.
Poliisihallituksen tilastojen mukaan etälamautinta on käytetty viime vuosien aikana voimankäyttötilanteissa noin 500 kertaa vuodessa.
Viime vuonna tilanteita oli 565 ja vuonna 2024 kertoja oli hieman vähemmän, 544. Kymmenen vuotta sitten etälamauttimen käyttö oli harvinaisempaa. Vuonna 2016 etälamautinta tarvittiin 342 kertaa.
Käyttötilanteiden määrä on noussut viime vuosien aikana, mutta Poliisihallituksesta myös huomautetaan, että etälamauttimien käyttöön on myös 10 vuoden aikana koulutettu huomattavasti enemmän henkilöitä.
Tilastot kuvaavat voimankäyttökeinojen käyttöä, eivät yksittäisten tilanteiden määrää. Samassa kiinniottotilanteessa voidaan käyttää useampia voimankäyttökeinoja.
Näin se toimii
Poliisioikeuden dosentti ja oikeustieteen tohtori Henri Rikander kertoo, että etälamauttimia on useita eri malleja, mutta niissä on käytännössä kaksi käyttötapaa.
Ensimmäisessä tavassa laitteella ammutaan kaksi nuolta.
– Kun nuolet osuvat kohdehenkilöön, niiden välillä kulkee sähkövirta, joka vaikuttaa lihasten toimintaan. Lihakset supistuvat hallitsemattomasti, eikä henkilö pysty liikkumaan normaalisti. Jos henkilö on osumahetkellä liikkeessä tai seisoo, hän yleensä kaatuu siihen suuntaan, johon on ollut menossa.
Toinen käyttötapa on niin sanottu kosketustoiminto. Tämä on tarkoitettu tilanteisiin, jossa henkilö on saatu maahan ja häntä ollaan esimerkiksi raudoittamassa. Silloin poliisi voi joutua arvioimaan käytetäänkö fyysistä voimaa käsivarsien vääntämiseen tai annetaanko lyhyt sähköimpulssi.
– Tällöin nuolia ei ammuta, vaan laitetta käytetään suoraan kosketuksessa henkilöön. Se aiheuttaa paikallisen kivun, mutta ei lamauta koko kehoa tai estä liikkumista samalla tavalla kuin nuolilla toteutettu käyttö.
Lisäksi Rikander sanoo, että kolmas käyttötapa on käytännössä etälamauttimella uhkaaminen. Tätä ei hänen mukaansa tunnisteta Poliisihallituksen ohjeissa käyttötavaksi.
– Mielestäni voidaan puhua kolmannesta käyttötavasta, sillä myös pelkkä etälamauttimen esillä pitäminen ja siihen liittyvä punainen tähtäyspiste voivat vaikuttaa kohdehenkilön käyttäytymiseen ja päätöksentekoon.
Rikanderin mukaan etälamauttimia pidetään yleensä toimintavarmoina ja suhteellisen turvallisina voimankäyttövälineinä.
– Varsinainen sähkövirta on hyvin heikko, 50 000 volttia, eikä sitä yleensä pidetä merkittävimpänä riskitekijänä.
Vammoja voi kuitenkin syntyä esimerkiksi siitä, jos kohdehenkilö menettää lihaskontrollin ja kaatuu. Tällöin hän voi saada ruhjevammoja tai esimerkiksi lyödä päänsä.
– Tämän vuoksi esimerkiksi rappusten yläpäässä tai korkealla tasolla olevan henkilön lamauttamiseen liittyy erityinen riski. Mitä suurempi putoamiskorkeus on, sitä vakavammat seuraukset voivat olla.
Viime päivinä on puhuttu tapauksesta, jossa kehitysvammainen mies kuoli poliisin käytettyä häneen etälamautinta.
Kuolemantapaukset harvinaisia
Etälamauttimiin liittyvät kuolemantapaukset ovat Rikanderin mukaan harvinaisia.
– Kansainvälisen tutkimustiedon perusteella tällaisia tapauksia on vähemmän kuin ampuma-aseisiin liittyviä kuolemantapauksia. Monissa tapauksissa kuolemaan on liittynyt myös jokin muu terveydentilaan liittyvä tekijä. Suoraan etälamauttimen käytöstä johtuneita kuolemia ei tietääkseni ole todettu.
Rikander korostaa, että poliisin tulee aina tehdä tilanteessa jatkuvaa uhka-arviota sekä ottaa huomioon kohdehenkilön mahdolliset erityispiirteet.
Etälamautimen käyttökynnys nousee, jos kohdehenkilö on lapsi tai raskaana oleva nainen. Ohjeet eivät kuitenkaan kiellä kokonaan etälamauttimen käyttöä kyseisiin henkilöihin. Alkuvuonna poliisi käytti etälamautinta 15-vuotiaaseen Akaassa.
– Poliisin voimankäyttöä ohjaa tarpeellisuus- ja puolustettavuusperiaatteet sekä vaatimus käyttää aina lievintä tehokasta keinoa
