Lukupiiri: Elä tänään, kuolet kumminkin

Näin kuvaillaan kirjan Nauti joka hetkestä – Elä kuin jokainen päivä olisi viimeinen kirjoittajaa. Paino on sanalla ”oli”; Lipsenthal kuoli syöpään.

Lipsenthal auttoi työssään potilaita elämään onnellisempaa elämää ja pääsemään vapaaksi kipuun ja kuolemaan liittyvistä peloista. Mies joutui elämään omien oppiensa mukaan, kun hän sairastui ruokatorven syöpään heinäkuussa 2009.

Ilman tautia tätä teosta ei olisi.

Teoksessa Lipsenthal antaa vinkkejä siihen, miten elämästä voisi nauttia nyt. Miehen asenne on monien vuosien meditaation ja shamaaniharjoitteiden muokkaama, ja toisinaan jopa ylenpalttisen optimistinen.

Kirjassa hän ei kertaakaan kerro esimerkiksi pudonneensa polvilleen kauhusta tai parkuneensa, kunnes kyyneliä ei enää tule. Sen sijaan hän kertoo ”meditoivansa rakkautta” ja lähtevänsä kahden viikon lomalle sen sijaan, että aloittaisi syöpähoidot. Hän haluaa vielä viimeisen perheloman ennen taistelun alkamista.

Melko yllättäen kirjaan ilmaantuvat myös Lipsenthalin kokemukset edellisistä elämistä. Hän kuvailee elävästi aiempia elämiään ja sitä, miten nämä ovat auttaneet häntä pääsemään kuolemanpelosta. Mies pohtii kuolemaa ja ihmeitä sekä sattumuksia, joille ei ole selitystä. Mistä energiahoidettavana ollut mies sai stigmat käsiinsä ja jalkoihinsa Kannattaa henkisesti varautua siihen, että kirja sisältää materiaalia, joka ainakin joidenkin tuntemieni ihmisten sanoin on "höpönpöpöä".

"Yksi minuuteni, joka näytti olevan mieleni yläpuolella ja kykenevän vaivattomasti tarkkailemaan tapahtumia, voi hyvin koko hoidon ajan, sillä se saattoi kokea kivun ja kärsimyksen itsestään erillisenä."
– Lainaus teoksesta Nauti joka hetkestä

Lipsenthal on saavuttanut elämässään jotakin, mikä ainakin allekirjoittaneelta edelleen puuttuu: hän ei pelkää kuolemaa. Lipsenthalin asenne kirjassa on paitsi kadehdittava, myös ärsyttävä: pelkää nyt edes vähän! Tunnusta, että söit kyntesi luuhun asti miettiessäsi, miten tuskainen loppusi tulee olemaan! 

Teoksessa puhutaan useaan otteeseen neuroimaginaalisesta maailmasta. Pelottava sana tarkoitta käytännössä sitä, että keksimme suuren osan kokemastamme sen perusteella, mitä olemme jo kokeneet: havainnoimme maailmaa omien "lasiemme" läpi, emme objektiivisesti. Lipsenthal jaksaa muistuttaa neuroimaginaalisen maailman olemassaolosta ja siitä, että sen rajoja on hyvä kolkutella aina toisinaan.

Lipsenthalin asenne kuolemaan on kaikessa uskomattomuudessaan lohduttava. Mies kuvailee vaikeaa lapsuuttaan hätääntyvien vanhempien kasvattamana, mutta mikään trauma ei tunnu takertuneen häneen loppuiäksi.

Lohdullista. Onhan hän vain tavallinen ihminen – kuten sinä ja minä. Kenties kuolemanpelon voittaminen on mahdollista.

Basam Books

• ti22:38
  Tauski Peltonen

  Seiska: Tauski ja Henna Peltonen: Avioero
• ma19:35
  Australia

  Äiti puukotti tyttärensä 14-vuotiasta salarakasta – vältti vankilan
• ma10:45
  Henkirikokset

  Syyttäjä: Perhettään vuosia jäljittänyt ukrainalaismies puukotti entistä puolisoaan pienen lapsensa nähden Tampereella
• 1.11.19:52
  Rakkaus

  Ennen kirjoitettiin rakkauskirjeitä, nykyisin selataan Tinderiä – onko rakastuminen muuttunut?
• 29.10.06:27
  Halloween

  Tiesitkö? Vuoden yksinäisin päivä lähestyy – ainakin amerikkalaisille
• Lataa lisää