Noin viidellä prosentilla suomalaisista lukemisen ja kirjoittamisen taidot ovat niin heikot, että siitä koituu heille merkittävää haittaa. Lukivaikeus on kuitenkin todennäköisesti yli kymmenellä prosentilla suomalaisista, jos huomioidaan myös lievemmät lukemisen ja kirjoittamisen vaikeudet, kertoo Helsingin yliopiston kognitiivisen neurotieteen tutkija Eino Partanen.
– Lukivaikeus tuskin on yleistynyt, mutta se tunnistetaan nykyään helpommin, Partanen sanoo.
Lukivaikeudella tarkoitetaan yleensä kehityksellistä lukivaikeutta, jonka vuoksi lukeminen ja kirjoittaminen eivät kehity ja suju tyypilliseen tapaan. Partasen mukaan lukivaikeus voi ilmetä eri tavoin ja eritasoisena: lukeminen voi olla epätarkkaa tai hyvin hidasta tai lukemisen ymmärtämisessä tai kirjoittamisessa voi olla vaikeuksia. Lukivaikeus kulkee usein suvussa.
Siihen, kuinka vahvasti lukivaikeus vaikuttaa ihmisen elämään, vaikuttavat Partasen mukaan myös kompensaatiokeinot. Niillä voidaan tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ihminen lukee tarkoituksella hyvin hitaasti tai keskittää lukemisensa vain olennaiseen eikä edes yritä lukea kaikkea.
Partasen mukaan selvästi suurin osa lukivaikeuksista käy ilmi jo kouluiässä, mutta myös nuoria ja aikuisia hakeutuu lukitesteihin. Osa on pärjännyt lukivaikeutensa kanssa läpi peruskoulun, ja ongelmat kärjistyvät lukiossa. Osa alkaa kaivata selitystä hankaluuksilleen vasta aikuisiällä.
– Esimerkiksi jotkut 1950- tai 1960-luvulla koulua käyneet ovat kertoneet, miten heidät leimattiin laiskoiksi tai tyhmiksi, vaikka todellisuudessa ongelma oli siinä, että lukeminen ei vain sujunut lukivaikeuden vuoksi. Myöhemmin aikuisena lukivaikeuden tunnistaminen on voinut olla jopa helpotus.