Studio55.fi kysyi lukijoiltaan, minkälaisia eläimiä he ovat kohdanneet Suomen luonnossa. Vastaajat ovat paenneet hirveä, lähes koskettaneet sutta ja viihtyneet hyvän tovin metsässä ilvekselle jutellen.
Hirvi lähti seuraamaan
Olin tavanomaisella iltalenkillä ja kävelin pyörätiellä, kun huomasin, että jokin iso eläin tulee vastaan. Ensin luulin sitä irtipäässeeksi hevoseksi, mutta sitten minulle valkeni, että se on hirvi. Se tuli kovaa vauhtia kohti eikä aikonutkaan väistää, joten minun oli pakko pinkaista metsän suojaan.
Hirvi oli ylivuotinen vasa. Se korskui kuin hevonen, kuopi maata ja jäi tuijottamaan minua kyykkiessäni puun takana. Kesti kauan ennen kuin se poistui ja uskalsin tulla esiin.
Jatkoin lenkkiä, kunnes kuulin metsästä rapinaa ja huomasin, että hirvi seurasi minua metsässä kulkien. Silloin minulle tuli kiire. Juoksin, minkä kintuista lähti ja varoittelin vastaantulijoita oudosti käyttäytyvästä hirvestä. Oli se aikamoinen kokemus, ja myönnän, että pelkäsin.
Ilves kotipihalla
Asun pienessä kylässä maaseudulla kotieläimieni kanssa. Olin illalla ulkovarastossa, kun näin silmäkulmassani liikettä – ilves pihalla, rappusteni edessä! Rappusten alta kissani tuijotti petoa takaisin, eikä etäisyyttä ollut kuin kaksi metriä. En muista, milloin olisin juossut yhtä lujaa. Ilves lähti viidestä metristä edestäni pitkillä loikilla takaisin metsään, eikä kissalleni käynyt mitenkään. Toinen kissani oli kadoksissa viisi päivää, kunnes uskalsi palata takaisin.
Minusta on hienoa, että metsässä on petoja, mutta avainsana onkin tuo metsä. Ei petoja omalle pihalleni keskelle asutusta, kiitos. Riistapäällikön neuvosta kuljen lähimetsissä mekastamassa päivisin, jotta ilveksen päivälepo häiriintyy ja se ymmärtää siirtyä kauemmas asutuksesta. Muuten se jää nurkkiin pyörimään ja napsii eläimeni yksitellen. Olen edelleen huolissani ja varuillani pedon hyökkäyksen jäljiltä, vaikka tilanteesta on pari viikkoa aikaa.
