Intohimoinen kalamies ja kulinaristi Martti Lohi on matkustanut ympäri maailmaa narraamassa vonkaleita. Kerran hän vältti vaaranpaikan ja sai karhun kaikkoamaan matkimalla koiran haukkumista.
Martti Lohi kiinnostui kalastuksesta jo pikkupoikana käydessään isoisänsä luona.
– Isoisä kaivoi kerran madot ja onget esille ja lykkäsi ne kouraani. Saaliiksi tuli kaksi särkeä, ja siitä se innostus lähti. Jäin koukkuun, Lohi muistelee.
Hän pitää onkimiehen sielua myötäsyntyisenä ominaisuutena. Iän myötä saaliin merkitys on vähentynyt, luontoelämykset painavat enemmän vaakakupissa.
– Kalastuksessa kiehtovat jännitys, luontoelämykset ja vuodenaikojen seuraaminen läheltä. Keväällä näkee kuinka luonto herää, ja syksyllä voi seurata sen painumista levolle.
Karhu yllätti kalastajan
Lohi on ehtinyt matkustaa ympäri maailmaa kokeilemassa erilaisia kalavesiä. Parhaiten mieleen on jäänyt Kanadan Vancouveriin tehty matka, jossa koukkuun oli tarkoitus saada Tyynenmeren lohilajeja.
– Luonto on siellä todella kaunis. Metsät ovat sademetsää, jonne ei ikinä sada pysyvää lunta. Näimme reissulla hirviä, karhuja ja valkopäämerikotkia, Lohi kertoo.
Jännitystäkin reissussa piisasi. Alueella varoitellaan paljon karhuista ja kehotetaan pakenemaan, mikäli karhu tulee sadan metrin etäisyydelle.
– Löysimme hienon kalapaikan, jossa uiskenteli komeita kuningaslohia. Olin juuri saanut yhden tarttumaan koukkuuni, kun vaimoni havaitsi karhun uivan joen poikki. Käskin häntä olemaan häiritsemättä väsytystä.
Viiden minuutin kuluttua pusikosta ilmestyi mustakarhu aivan seurueen viereen.
– Opas hermostui ja alkoi viskellä karhua karahkoilla. Itse yritin matkia karjalankarhukoiraa. Karhu pohti hetken tilannetta ja päätti sitten poistua rytinällä.
Kun karhu vetäytyi tilanteesta, Lohi sai vedettyä saaliinsa ylös. Se osoittautui 13-kiloiseksi koiraloheksi.
Trooppiset vedet viehättävät
Toinen kokeneen kalastajan hienoimmista kalareissuista suuntautui Belizeen, Väli-Amerikkaan, jonne hän päätti paeta 50-vuotisjuhliaan. Tarkoituksena oli yrittää saada koukkuun naiskaloja, jotka tunnetaan myös nimellä bonefish.
– Olimme pienellä, 8 000 asukkaan saarella. Paikka oli eksoottinen, ihmiset ystävällisiä ja ruoka hyvää. Paikalliset panostavat paljon luontoturismiin, Lohi kertoo.
Naiskalojen kalastus osoittautui haastavaksi, mutta palkitsevaksi puuhaksi, kun sen oppi. Naiskalat ovat vahvoja ja hyviä piiloutumaan kristallinkirkkaissa vesissäkin. Oppaan avustuksella kalastus alkoi kuitenkin sujua.
Lohi pitää oppaan hankkimista ensiarvoisen tärkeänä, sillä hyvä opas näkee enemmän kaloja kuin kokenutkaan kalamies ja monin verroin enemmän kuin vasta-alkaja.
Kalavaleet kuuluvat harrastukseen
Kalavaleita ei ahkera kalastaja voi olla kuulematta. Yleensä saaliin määrää tai kokoa liioitellaan.
– Omassa kaveripiirissäni meillä on hyvä ilmapiiri, emme valehtele, mutta tutuilta näitä kalavaleita kuulee, Lohi sanoo.
Joskus voi leimautua syyttäkin valehtelijaksi. Sen Lohi sai kokea Italian-matkallaan, kun hän ryhtyi juttusille paikallisen onkimiehen kanssa. Juttu kääntyi ahveniin, ja onkimies alkoi kysellä miten ahvenia kalastetaan. Italialainen kalamies ei ollut uskoa korviaan kuulleessaan ensimmäistä kertaa pilkkimisestä.
– Hän kuunteli epäuskoisena, kun selitin meidän kalastavan jäällä, joka on niin paksua, että se kestää autonkin. Kun kerroin veteen laitettavasta metallisesta kalankuvasta, onkimiehen niska alkoi jo punoittaa uhkaavasti.
– Onkimiehen epäilykset vain lisääntyivät, kun kerroin ahventen näkevän tarpeeksi hyvin pimeässä jään alla ja tuntevan metallikalan aiheuttaman värinän. Viimeinen niitti oli, kun kerroin meillä olevan satatuhatta järveä, tuhat kilometriä meren rantaa ja miljoona pilkkimisen harrastajaa.
Siinä vaiheessa Lohi kertoo onkimiehen nousseen vihaisena seisomaan ja usuttaneen koiransa Lohen kimppuun.
– Signore, kaikki kalamiehet valehtelevat. Pyhä Pietarikin valehteli. Mutta sellaista suurvalehtelijaa kuin te minä en ole nähnyt vielä koskaan! hän huusi, Lohi naurahtaa.
Kuvat: Colourbox.com
Studio55.fi/Tuuli Lindgren