Studio55.fin lukijakyselyyn vastannut nimimerkki Sairastunut kertoi, että he alkoivat epäillä vuokra-asuntoaan homeiseksi, kun vointi oli kotona aina horkkainen mutta muualla pirteä. He eivät ehtineet muuttaa pois ennen kuin pysyviä vahinkoja oli jo tapahtunut.
Altistuimme mieheni kanssa vuokra-asunnossa. Osasimme epäillä hometta vasta, kun olimme asuneet asunnossa yli vuoden. Aloimme huomata, että aina asunnossa ollessamme olimme huonovointisia ja muualla voimme normaalisti. Asunnossa olimme velttoja ja voimattomia, tärisimme peiton alla horkkaisina. Heti kun menimme ulos, muutuimme normaalin aktiivisiksi ja energisiksi.
Kun aloimme selvittää asiaa, kävi ilmi, että kiinteistössä (meidän asuntomme lisäksi siis monessa muussakin asunnossa) oli tapahtunut vesivahinko, josta oltiin tietoisia, mutta siitä ei ollut vain kerrottu asukkaille mitään... Kiinteistönomistaja kiisti kaiken viimeiseen asti ja koitti kaikin mahdollisin tavoin sabotoida mm. paikalle lopulta kutsutun ympäristöviranomaisen tekemiä mittauksia.
Mittaukset saatiin lopulta tehtyä, ja niiden perusteella paljastui hälyttäviä mikrobilöydöksiä. Tällöin vihdoin kerrottiin myös sattuneesta vesivahingosta, joka itse asiassa oli koko ajan saanut jatkua eli pahentua, vaikka siitä tiedettiin. Putkien tiedettiin vuotavan koko ajan rakenteisiin, mutta sille ei tehty mitään.
Asuntoon alettiin tehdä kosteusvauriokorjausta. Terveysviranomaisen mukaan sinä aikana asunnossa ei missään nimessä olisi saanut asua, vaan se olisi pitänyt olla tehokkaasti suojattu/sinetöity. Kukaan ei kertonut tästä meille, joten asuimme siellä pahimpien pöllytysten ajan, maksaen täyttä vuokraa monta kuukautta.
