Työ on tärkeä osa ihmisen elämää, ja matkan varrelle mahtuu myös runsaasti huonoja kokemuksia: kähmiviä miesasiakkaita, ilkeitä esimiehiä ja työpaikkakiusaamista.
Harva viihtyy samassa työpaikassa läpi elämänsä, eikä uutta työtä aloittaessaan voi arvata, mihin on todellisuudessa ryhtynyt. Etenkin ensimmäinen kesätyö on mieltä avartava kokemus, niin hyvässä kuin pahassakin.
Nuorena grillimyyjän ammattia kokeillut nainen kertoo, millaista kohtelua hän sai asiakkailtaan yön pimeinä tunteina.
– Pahinta oli se että lemmenkipeät äijät kyttäsivät yöllä polkupyöräni luona odotellen koska pääsen kotiin ja tekivät itseään jopa väkisin tykö. Puhumattakaan niistä inhottavista ukoista jotka olivat omasta mielestään ah niin huumorintajuisia ja fiksuja luukulla jonottaessaan: "Anna maitoa vaikka tisseistäsi kun ei muuten ole" tai laskemalla hampurilaistaan viisi- ja kymmenpennisillä. En selvinnyt koeajasta - mutta työtodistusta jouduin kinuamaan yli kuukauden työnantajalta, nimimerkki "Accountant" kertoo.
Nimimerkki "Sdf" muistelee epärehellistä työnantajaansa.
– Sain työpaikan puhelinmyyjänä. Kun maanantaina ilmaannuin firmalle, ovi oli lukossa. Odotin kaksi tuntia, jonka jälkeen jätin lapun ja lupasin tulla heti töihin, kun minulle soitettaisiin. Sama toistui seuraavana päivänä, ja seuraavana, kunnes minulle selvisi että "pomoni" oli kavaltanut firmasta rahat ja häipynyt.
Toimimaton työyhteisö suurin ongelma
Nainen on naiselle susi, sanotaan, ja usein se pitää paikkansa. Muun muassa tilitoimistossa ensimmäisiä työvuosiaan viettänyt nainen kertoo, millaista elämä oli vaikean pomon kanssa.
– Ensimmäisenä työaamuna pomo tuli töihin ja toivotti hyvät huomenet ja ohimennessään mumisi, että maistuisipa kahvi. No, enhän minä sitä noteerannut vaan ahkerana opettelin uusia juttuja töissä. Vartin kuluttua pomo tuli minulle huutamaan, että kun hänen tekee mieli kahvia, on minun sitä keitettävä. No tuumasta toimeen tietenkin - vaan enpä tiennyt että rouvalle piti laittaa vesilasi puolilleen vettä siihen viereen, tuli toiset huudot. Tällaista jatkui kuukauden, kunnes tiputin avaimet postiluukusta. Ja vielä kerran kahdessa viikossa minun piti käydä ostamassa tälle leidille silmänympärysvoide alakerran kempparista. Huh.