Liikennepiha asukkaiden talkootyönä

"Tähän tuli parikymmentä todella viimeisteltyä ja upeaa ehdotusta", kertoo asiakkuuspäällikkö Taina Hakamäki. "Osa niistä kohdistui porraskäytäviin tai pyörävarastoihin, osa pihaan ja osa erilaisiin kerhotiloihin. Ideat olivat hyvin erilaisia: osa oli remontteja, joissa tiloja yhdistettiin, osa puolestaan aivan uudenlaisia – esimerkiksi tämä, jossa omasta pihasta tehtiin liikennekaupunki tai rakennettiin omaan kerhotilaan näyttämö. Voittajat valittiin sen mukaan, että ne ovat joko uusia, hauskoja ideoita tai sitten sellaisia, joita voidaan käyttää asuntokohteissamme – tyypillisesti pyörävarastojen tai porraskäytävien uudistaminen, joita voi toteuttaa aika monessa talossa."

Yhdellä voittajapihoista teemana oli liikennekaupunki. Sen suunnittelussa olivat hyvin voimakkaasti mukana lapset – ja se näkyy esimerkiksi liikennemerkeissä: alueella on hymyiltävä, jäkättäminen kielletty sekä ajoneuvolla ajo kielletty - ei koske pizzatakseja.

Suhteellisen pienen pihan asvalttiin on tehty paljon maalauksia. Tässä on aina muistettava miettiä tarkasti käytettävän maalin tyyppi: joku saattaa olla sateella liukas, joku kestää liian lyhyen aikaa. Lapset ovat myös itse suunnitelleet ja toteuttaneet radio-ohjattavien autojen krossiradan: "Aika paljon hiekkaa, paljon hyppyreitä, mutkista osa pahojakin", kuvailee Markus Haapamäki. "Mahdollisesti tulemme järjestämään tässä laajempiakin kilpailuja."

"Hanke otti kaikkiaan vuoden verran", laskeskelee asukastoimikunnan jäsen Junno Kaarna. "Ensin oli tietysti tehtävä paljon pohjatyötä – sähköposteja vaihdettiin ja kalvoja laadittiin. Oli asukastoimikunnan kokouksia, ja lopulta alettiin vääntää ihan kunnon duunia. Saton kilpailu tuli itse asiassa onnekkaasti, sillä tämä hanke oli meillä silloin jo hyvässä vauhdissa."

Yhtenä pontimena projektille oli kyllästyminen töhryihin, tahroihin ja muihin lieveilmiöihin. Valmis piha on hyväksytty varauksetta – siitä kertonee se, ettei enempää isännöitsijälle, asukastoimikunnalle kuin kenellekään muullekaan ole tullut siitä valituksia.

Ilkivallan vähentämisessä on onnistuttu, toteaa Marja-Liisa Koivunen: "Paikat pysyvät paremmin kunnossa. Olemme huomanneet, että roskaaminen on loppunut eikä paikkoja ole rikottu. Lapset otettiin alusta lähtien mukaan – itse asiassa he saivat kaikkein ensimmäiseksi rikkoa vanhan leikkimökin. Asiaa koskeva lupailmoitus kiinnitettiin kaikkiin porraskäytäviin ja tapahtuma keräsi suuren joukon lapsia..." Siihen loppui särkeminen, mutta maalaamiseen jäi into: "Aina kun maalipurkki avataan, ympärille ilmestyy lapsia kysymään: saadaanko me maalata", Koivunen kertoo

"Piha heräsi uudelleen henkiin", sanoo Aarne Reini. "Lapsia näkyy entistä enemmän ja heidän iloitteluaan kuuluu nyt koko ajan. Aikaisemmin oli hiljaista, pihalla ei näkynyt kuin niitä, jotka menivät kioskille ja pysäkille."

Materiaalin hankinnoissa käytettiin paljon esimerkiksi kierrätyskeskusta ja HKR:n varastoa, joten 2000 euroon asetettu budjetti saatiin pitämään hyvin. Työvoimahan oli vapaaehtoista, joten sekään ei aiheuttanut kustannuksia.

Kaikkiaan tämä idea sopii mille hyvänsä asuntoyhtiölle: ilkivalta väheni, piha saatiin elävöitettyä ja lapsetkin oppivat siinä sivussa liikennesääntöjä.

(JKA 27.10.2006)