Australia, Yhdysvallat, Tanska 2014. Ohjaus & käsikirjoitus: Phil Lord, Christopher Miller. Tuotanto: Roy Lee, Dan Lin. Kuvaus: Barry Peterson, Pablo Plaisted. Leikkaus: David Burrows, Chris McKayy. Musiikki: Mark Mothersbaugh. Pääosissa: Riku Nieminen, Carl-Kristian Rundman, Iina Kuustonen, Santeri Kinnunen, Ossi Ahlapuro, Tuomas Uusitalo, Antti LJ Pääkkönen, Antti Reini, Pete Parkkonen. Kesto: 100 min.
Lego Elokuvan (The Lego Movie, 2014) vauhdikkaassa ryöpytyksessä ”kaikki on niin nastaa”.
Emmet ei ole mikään peruspalikka, vaikka ensi alkuun siltä vaikuttaa. Rakennustyömaalla uurastava minilegomies on vanhan mystikon ennustama valittu, joka johtaa legokapinalliset taisteluun häikäilemättömän diktaattorin, Lordi Bisneksen, tuhoisia suunnitelmia vastaan.
Lego Elokuva jatkaa kulmikkaiden keltanaamojen valkokangasvalloitusta vyörymällä kotikatsomoista elokuvateattereihin. Kuten perheiden pienimmät tietävät, tanskalaisfirman klassikkolelut ovat jo seikkailleet mm. Batmanin ja muiden Marvel-sankareiden leffamaailmoissa. Vaikka viittaritari on nytkin mukana, jää ”Bätsky” tällä kertaa sivurooliin.
Legot ovat nyt kuuminta hottia. Aina ei ole ollut näin auvoisasti. Vuodesta 1932 toiminut leluvalmistaja oli kymmenen vuotta sitten konkurssin partaalla. Tänä päivänä legoukkoja on enemmän kuin ihmisiä maapallolla, mitä on syytä pitää melkoisena saavutuksena.
Lego-elokuvien perusidea piilee juuri niiden todenkaltaisuudessa. Peruspalikan fyysinen olemus säilyy seikkailujen tiimellyksessä kaikessa kömpelyydessään, mikä inspiroi lapsia jatkamaan tarinoiden tapahtumia omissa leikeissään. Meri velloo sinisinä legolaattoina, ja tulenliekit ovat juuri samanlaisia kuin tutuissa rakennussarjoissa.
Lego Elokuvaa voi kritisoida epätasaisuudesta ja sillisalaattimaisuudesta. Mukaan on ympätty jotakuinkin kaikki hahmot ja maailmat Teräsmiehestä ninjoihin ja villistä lännestä avaruuteen. Leffan viimeisestä vitsistä vastaavat duplot.
Villistä runsaudensarvesta on kuitenkin vaikea olla pitämättä, sillä harva lastenelokuva yltää näin poskettomaan visuaaliseen ryöpytykseen. Vanhempia viihdytetään yhtymäkohdilla – Emmet on tavallaan legomaailman Neo, joka havahtuu näkemään totalitaristisen monotonian murtumat. Kun tapahtumat siirtyvät silmäkarkkia uhkuvaan Pilvikäkelään, ollaan jo psykedeelisen palikkatietoisuuden porteilla!