Laura pelkäsi kuollakseen, kun amstaffi repi hänen kasvonsa irti – koirahyökkäyksiä Suomessa enemmän kuin vuosiin: "Omistajilta puuttuu usein maalaisjärki"

1:53

Laura Salmela menetti kasvonsa naapurin amstaffin hyökätessä hänen päälleen vuoden 2016 tammikuussa Vihdissä. Koiraihmisenä Laura haluaa jakaa tarinaansa, jotta jokainen koiraa hankkiva pysähtyisi miettimään, mikä rotu on itselle sopivin. 

Siitä on yli kaksi ja puoli vuotta, kun Laura joutui tammikuisena keskiviikkoiltana naapurin koiran puremaksi. Hän oli iltalenkillä omien koiriensa kanssa, kun naapurin amstaff-rotuinen koira kävi ensin Lauran koirien kimppuun ja Lauran huudosta provosoituneena hyökkäsi kiinni hänen kasvoihinsa.

Silloin Laura kuvitteli, että kuolee. Mutta hän selvisi, vaikkakin kasvoista iso osa repesi: ylähuulesta irtosi lähes puolet, nenän alaosa irtosi sieraimineen ja lähellä oli, ettei näkö mennyt.

Kasvojen iho kiristää 

Kasvojen menettäminen on ollut rankka paikka nyt 36-vuotiaalle naiselle. Hän kuitenkin päätti heti alussa, ettei jää murehtimaan kohtaloaan neljän seinän sisälle. Takana on nyt kahdeksan leikkausta. 

– Muistan muuttuneet kasvoni joka päivä. Iho kiristää, mutta tietynlaiseen kipuun on jo tottunut.

Lauran oma koiraharrastus jatkuu, mutta naapurin kanssa luotu ystävyys on loppu. Naapuri ei ollut itse paikalla koiran hyökkäyksen tapahtuessa, vaan koira oli ulkona naapurin miesystävän kanssa.

– Hän (naapuri) ei koskaan kysynyt minulta, mitä tapahtui. Hänen koiransa teko ei ollut tahallinen, mutta se olisi ollut estettävissä.

Koiranomistaja puolisoineen tuomittiin käräjäoikeudessa sakkorangaistukseen vamman tuottamuksesta. Heitä syytettiin myös eläimen vartioimatta jättämisestä, mutta ne syytteet hylättiin. 

Koirat ovat tunneasia

Lauralla itsellään on paimenkoiria, joiden kanssa hän harrastaa ja kilpailee. Toinen on seitsemänvuotias belgianpaimenkoira malinois ja toinen puolitoistavuotias saksanpaimenkoira.

Laura haluaa puhua tapahtuneesta julkisuudessa, jos se herättäisi yhdenkin koiran ostamista harkitsevan ihmisen miettimään, minkälainen hallinta eläimeen tulee olla.

– Koirat tulevat aina olemaan tunneasia, mutta jokainen voi peilata omaa suhdettaan eläimenpitoon ja miettiä, mikä vastuu koiranomistajalla on yhteiskunnassa.

Koirahyökkäyksiä yhä enemmän

Koirahyökkäysten määrä on viime vuosina noussut. Mediassakin on tämän vuoden aikana kerrottu useista hyökkäyksistä.

Tänä kesänä esimerkiksi Hilppa-niminen villakoira kuoli irrallaan olleen pitbullin hyökättyä sen päälle Helsingissä. Espoossa puolestaan heinäkuussa amstaffi tappoi lammaskoiran ja kävi teinitytön päälle.

– Näitä uutisia on surullista lukea. Eläin on ihmisen vastuulla, joten onko näissä ollut sitten kyseessä ihmisen välinpitämättömyys, Laura pohtii.

Poliisille ilmoitettujen koirahyökkäysten määrä on korkeampi kuin vuosiin: kun vuonna 2015 niitä oli 519, oli niitä viime vuonna 788. Tänä vuonna hyökkäyksiä on ollut jo 583. Jos tahti jatkuu samanlaisena, tämän vuoden loppuun mennessä on ilmoitettu 890 hyökkäystä. Poliisista korostetaan, että tilastot ovat vain suuntaa-antavia. 

Tilastoissa on mukana ne ilmoitukset, joiden tekstistä löytyy sana koira* tai hyök*. Rikosnimikkeenä näissä on ollut muun muassa eläimen vartioimatta jättäminen, järjestyssääntörikkomus, muu tutkinta ja vammantuottamus. Poliisin mukaan koira on siis voinut hyökätä ihmisen tai toisen eläimen kimppuun.

"Ei opeteta ei-sanaa"

Lauralle ei jäänyt hyökkäyksestä pelkoa koiria kohtaan, mutta irrallaan kulkevia koiria hän karttaa.

Myös koiran asema nyky-yhteiskunnassa pohdituttaa lapsesta asti koirien kanssa touhunnutta naista. Hän pitää hyvänä sitä, että koiria koulutetaan, mutta koulutuksesta tuntuu hänen mielestään puuttuvan yhä useammin tavallinen maalaisjärki.

– Monet kouluttavat vain positiivisen vahvistamisen kautta, ei opeteta kahta tärkeintä: ei-sanaa ja ehdotonta luoksetulokäskyä. Monesti vain odotetaan, että koiran ikävä käytös loppuu ja palkitaan sitten siitä.

Laura tarkoittaa ei-sanan opettamisella sitä, että koiran on oltava omistajansa hallinnassa. 

– Käskysanan tulee tarkoittaa koiralle sitä, että omistaja pystyy kontrolloimaan sitä niin, että se lopettaa tekemisensä. Se on tavallisessa arjessa tarvittavaa hallintaa, jotta koiran kanssa eläminen on mielekästä. 

Amstaffiyhdistykseltä ilmaista koulutusta

Suomen amstaffiyhdistys kertoi viime viikolla, että se aikoo järjestää amstaffeille ja amstaffi-tyyppisille koirille ilmaista koulutusta.

– On hyvä, että rotujärjestö on ottanut koppia. Siellä on se etu, että mukana on kokeneempia harrastajia, jotka voivat nähdä, jos jonkun koiran kohdalla on tulossa ongelmia, Laura sanoo. 

Lauran mielestä kaikki koulutus on vain hyvästä, ja hän kiitteleekin omasta puolestaan saksanpaimenkoiraliittoa saamastaan avusta ja koulutuksesta.

Kennelliiton puheenjohtajan mukaan kaikki koirat eivät sovellu irrallaan olemiseen tai esimerkiksi koirapuistoihin. Puheenjohtaja Harri Lehkonen on myös sitä mieltä, että koiran aggressiivisuuden takana on aina ihminen.

– Väärä rotu, väärällä ihmisellä, väärin kohdeltuna, hän kommentoi aiemmin

Koiria enemmän kuin koskaan

Suomessa on Tilastokeskuksen mukaan 700 000 koiraa, mikä on enemmän kuin koskaan ennen.

Julkisuudessa kesällä olleet koirahyökkäykset ovat olleet amstaffin ja pitbullin tekemiä. Esimerkiksi Tanskassa kyseiset rodut on kielletty.

Kennelliiton Lehkonen sanoi heinäkuussa, että amstaffia on jalostettu sosiaalisempaan ja rauhallisempaan suuntaan ja se on yleisesti hyvin hallittavissa oleva rotu. Aikanaan koiratappeluihin kehitetyissä pitbulleissa taas on Lehkosen mukaan hyvin erilaisia koiria.

Laura ei halua ottaa kantaa rotuihin, mutta toivoo koiraa hankkimassa olevien miettivän, minkä tyyppistä koiraa on ottamassa.

– Voimakasta ja voimakasluontoista koiraa ottaesssa on tiedostettava, mitä koira voi tehdä kiihtyessään ja mikä sen käyttäytymismalli on. Nämä koirat ovat komeita ja lihaksikkaita ja varmasti miellyttäviä kotona ja perheen kanssa. Mutta niillä on tietenkin taistele ja pakene -reaktiot ja pitää tietää, miten koira toimii kun päättää taistella. Ja siinä kohtaa omistajalla on oltava käsky, jolla koira lopettaa.

Sielunkumppani, oma varjo, elämäntapa. Sitä kaikkea koirat ovat Lauralle, vaikka hän onkin kokenut kovia koiralenkillä. Koirat ovat myös aina tervetulleita nukkumaan hänen viereensä.

– Pienestä asti koirat ovat olleet minulle tuki ja turva. En varmasti edes osaisi olla yksin kotona, jos ei olisi koiria.

Lauran ystävän blogikirjoitus aiheesta

Koirahyökkäysten määrän kasvusta uutisoi ensimmäisenä Yle.

Lue myös

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja