Lasten kaveri ei koskaan halunnut mennä omaan kotiinsa – isä halusi selvittää, miksi

Koskettava tarina on levinnyt netissä jo vuosia. Tunteita herättävän tarinan todenperäisyydestä ei ole takeita, mutta ainakin se pistää ajattelemaan.

Jos asetat itsesi tämän isän saappaisiin, miten luulisit toimivasi?

Tyttö, joka ei halunnut mennä kotiin

"Olen monen lapsen isä. Haluaisin ajatella, että olen hyvä isä ja että tiedän, mitä teen.

Lapsillani on 12-vuotias ystävä, joka on aina meillä. Annamme hänelle päivällisen ehkä 5 tai 6 kertaa viikossa. Hän tulee bussilla meille, auttaa lapsiamme kotitöissä, auttaa päivällisessä ja sen siivoamisessa pois ja leikkii tyttöjen kanssa.

Hänellä oli ennen paljon käytösongelmia, mutta ne ovat jo kadonneet. Yleensä me viemme hänet takaisin kotiinsa iltayhdeksältä, jopa kouluiltoina, mikä on vain puoli tuntia ennen kuin lapseni menevät nukkumaan.

Minua ei haittaa, että hän on meillä. Se ei ole ongelma. Mutta vaimoni ja minä aloimme huolestua hänestä.

Huhutaan, että hänen äitinsä on koukussa heroiiniin...

Lapseni selittävät, että hänen vanhempansa ovat eroamassa ja pakottavat hänet valitsemaan, kumman vanhemman luona hän haluaa asua. Hän ei paljasta minulle, millaista hänen kotielämänsä on, mutta sanoo, ettei halua olla kotona. Hän näyttää aina surulliselta, kun kerron, että on aika mennä kotiin.

Hänen äitinsä ei koskaan soita hänen peräänsä, ei edes niinä päivinä, kun hän ei mene kotiin koulun jälkeen, kello on 20.30 eikä hän ole syönyt päivällistä.

Mikä huolestuttavinta, vanhimmat kolme lastani menevät biologisille äideilleen viikonloppuisin ja vain 3-vuotiaani on kotona. Mutta silti se tyttö tulee kylään. On lauantai-aamu ja hän on luonamme kymmeneltä.

Hän juoksee asioilla kanssamme pankissa. Hän käy vesisotaa taaperoni kanssa ja leikkii piilosta. Hän haluaa lähteä lenkille kanssamme myöhemmin ja käydä asioilla toisessa kaupungissa.

Me todella haluamme tämän lapsen yökylään kouluiltoinakin antaaksemme hänelle paremmat mahdollisuudet. Hän on 12-vuotias ja viidennellä luokalla, mikä on tällä alueella epätavallista. Hänellä on 22 päivää poissaoloja koulusta tänä vuonna ja hänen arvosanansa laskevat.

Hän valvoo joka yö yhteen ja on myöhässä muutaman kerran viikossa, koska hänen äitinsä ei valmistele häntä koulua varten. Jos hän olisi täällä, hän olisi sängyssä puoli kymmeneltä ja ehtisi kouluun ajoissa. Voisimme auttaa häntä kotitehtävien kanssa. Me olemme jo parantaneet hänen käytöstapojaan ja ruokavaliotaan. Hän näytti ennen aliravitulta, mutta nyt hän on terve ja kasvaa. Ostamme hänelle vaatteita ja annamme meidän lastemme vaatteita, kun he kasvavat ulos niistä.

Suunnitelmamme oli pitää häntä yön yli muutaman päivän välein. Hän on ilmestynyt meille yllään samat vaatteet, jotka hänellä on ollut jo viimeiset 4 päivää. Pesemme ja kuivaamme ne täällä.

Hän soitti siis äidilleen pyytääkseen lupaa olla yökylässä arki-iltana. Kuuntelin puhelua toisessa luurissa, mikä oli ehkä väärin, mutta halusin kuulla, millainen äiti on. Hänen äitinsä ei tarvinnut miettiä vastaustaan ja hän vastasikin sammaltaen: "Ihan sama."

Olemme tarjonneet hänelle lounaan koko viikonlopun ja päivällisen keskiviikosta asti. Kokeilemme yökyläilyä joka toinen yö saatuamme nyt luvan. Ja etsimme todisteita kaltoinkohtelusta saadaksemme hänet pois kotoaan meidän kotiimme. En välitä elatusmaksuista, yhden lisäsuun ruokkiminen ei ole vaikeaa, kun normaalisti ruokkii kuusi ihmistä. Ja voin säästää rahaa saadakseni hänelle vaatteita.

Mutta se oli suunnitelma. Ystävystyä äidin kanssa heidän kotiinsa päästäkseni ja olosuhteet tarkistaakseni. Antaa hänen kyläillä yön yli luvan kanssa. Ja jatkaa samaan malliin pitääksemme hänen elämänsä mahdollisimman vakaana.

Haluaisin uskoa, että teemme vain saman, minkä kuka tahansa samassa tilanteessa oleva tekisi.

...

Kaksi viikkoa sitten soitimme sosiaalityöntekijöille.

Emme halunneet ottaa tyttöä pois äidiltään, mutta oli selvää, että hänen äidillään oli ongelma, eikä hän pystynyt huolehtimaan tyttärestään. Yhdessä poliisin kanssa sosiaalityöntekijät kävivät hänen talollaan, mistä he löysivät äidin ympäripäissään. Koti oli sekaisin, joka puolella oli tyhjiä viinapulloja. Yksi viranomaisista kertoi minulle, ettei äiti ollut maksanut vuokraansa kuukausiin ja vuokranantaja oli heittämässä häntä pois.

Hyvät uutiset ovat ne, että he tarjosivat minulle mahdollisuutta olla tytön sijaisvanhempi, ja vaimoni ja minä lupasimme ottaa hänet huostaamme. Hänellä ei ole isovanhempia tai sukulaisia osavaltiossamme ja kun me kysyimme häneltä, mitä hän haluaisi, hän sanoi, että asuisi mielellään luonamme. Vaimoni ja minä itkimme, kun hän sanoi sen. Tapaamme asianajajan tällä viikolla lyödäksemme yksityiskohdat lukkoon ja hänestä tulee pian pysyvä lisäys perheeseemme. Lapsemme eivät voisi olla iloisempia uudesta sisaruksestaan."

Mitä ajatuksia tarina sinussa herättää?

Lähde: Tickld