Tasan 40 vuotta sitten Lapualla räjähti. Tapahtumia todistamassa olleet ovat kuvailleet ääntä myös humahdukseksi ja jysähdykseksi. Ääni tuli Lapuan patruunatehtaan lataamorakennuksesta, jossa sattunut räjähdys surmasi 40 ihmistä.
Pelastustöissä mukana olleiden mukaan tilanne oli lohduton – lähes kaikki uhrit olivat saaneet surmansa jo ennen kuin räjähdyksen nostattama pilvi oli laskeutunut.
Onnettomuus, joka on Suomen rauhanajan tuhoisimpia, jätti jälkensä Lapuaan, mutta tapahtumaa ja sen jälkityötä elettiin ympäri Suomea. Media oli nopeasti paikalla, ja avustuksia annettiin erityisesti ilman vanhempaa jääneille lapsille runsaasti.
Lapualla järjestettiin viime sunnuntaina useita muistotilaisuuksia. Tänään järjestetään seppeleenlaskutilaisuus Lapuan hautausmaalla.
MTV Uutiset julkaisi viikonloppuna useita artikkeleita Lapuan tapahtumista. Ne saivat lukijat muistelemaan 40 vuoden takaista hetkeä, joka piirtyi vahvasti mieleen – iästä ja asuinpaikkakunnasta riippumatta.
– Olin juuri tammikuussa päässyt armeijasta siviiliin, räjähdyksen aikaan olin kotona 35 km päässä ulkona tupakalla kun kumahti. Tiesin heti, ettei ollut mikään ojapommi, joita ammuttiin isojen kivien sattuessa tielle, muistelee Kalervo.
– Muistan kyllä valtavan jysäyksen kun pyöräilin Seinäjoella aamulla kouluun. Opettajat alkoivat pian kertomaan onnettomuudesta Lapualla ja ambulanssien sireenit soivat koko päivän Seinäjoella, kertoo Kaija.
– Niin kova oli pamaus, että noin 60 km päässä koulu vavahti silminhavaittavasti. Näin itse, vaikka en vielä sillä hetkellä tiennyt miksi, kertoo Paula.
– Jysäys kuului, kylläkin vaimeana, myös Vaasan Palosaaressa. Olin juuri astumassa sisään teknillisen oppilaitoksen ovesta, kun humahti. Luokkaan päästyäni kuulin mitä oli tapahtunut. Surullista, sanoo Markus.
–Muistan hyvin ....olin opiskelemas Lapuan kauppikses ja olin justihin lähdös koululle ja suljin ikkunaa ja silloin näin ku räjähti, en vielä siinä vaiheessa tiennyt mitä tapahtu. Lähdin sitte koululle ja pianhan se selvis mitä oli tapahtunut. Yhden luokkatoverin äiti meni siinä pamaukses. Lapua oli kaaoksessa. TOSI surullinen/murheellinen/kaaottinen tapahtuma, sanoo Pirkko.
– Olin matkalla kouluun pikkusiskon kanssa, kun räjähti.. se näky ei unohdu, sanoo Sirpa.
– Muistan hyvin tuon päivän. Olin nuorena kloppina töissä Norjaan tilatun laivan komentokannella. Radiosta tuli uutis tiedoitus Lapuan pamauksesta. Loppu iltapäivän istuimme pakkien päällä ja ihmettelimme tapahtunutta, muistelee Pertti.
– Asuin jo Vaasassa ja televisiosta kuulin järkyttävästä onnettomuudesta.Muutamaan päivään ei TV:tä laitettu kiinni,haluttiin kaikki tietää. Hyvä ystävä meni ja muita tuttuja, kertoo Sisko.
– Hyvin muistan kun Lapualla räjähti.Olin tuolloin 19v.Koko maailmani pysähtyi,niin voimakkaasti eläydyin omaisten tuskaan!Kului aikaa että siitä pääsi jotenkin yli.Nytkin iho kananlihalla kun katson valtavaa määrää arkkuja!, sanoo Hely.
Vainajien siunaustilaisuudessa oli 40 arkkua rivissä. Paikalla oli tuhansia omaisia ja paikallisia sekä valtionjohtoa. Tilaisuus televisioitiin koko kansalle.
– Asuin Liedossa, muistotilaisuus tuli telkkarista, syötin esikoistani sohvalla, hän oli kuukauden ikäinen ja itkin, kun näin arkku rivin sekä omaisten tuskan, sanoo Kristel.
–Olin toisella luokalla koulussa ja koko luokkamme ahtautui opettajan asuntoon katsomaan hautajaisia mustavalkotelevisiosta, kertoo Anna Maija.
– Se oli järkyttävä onnettomuus, ei löydy sanoja kuvaamaan tunnetta arkkurisistön äärellä. Olin silloin jo yli neljänkymmenen. Meidän vanha collie koira oli silloin edellisenä päivänä kuollut, tyttäremme sanoi koirasta murheellisena, ei se suru ole mitään, niin moni lapsi menetti äitinsä, isänsä tai molemmat vanhempansa, sanoo Kerttu.
MTV Uutisten lukijoiden joukossa on myös heitä, jotka eivät olleet vielä syntyneet vuonna 1976. Silti arkistokuvat tuhosta ja hautajaisista ovat saaneet heidät herkistymään.
– Olen syntynyt 19 vuotta tuon tapahtuman jälkeen, mutta kun noita kuvia katsoi ja sitä arkkujen määrää, niin kyllähän se sai mut kyyneliin. Voin vain kuvitella, kuinka kamala se omaisten/läheisten tuska tuolloin oli, eläytyy Carita.
Muutamalle lukijalle päivä aiheuttaa ristiriitaisen tunteen, sillä samaan päivämäärään liittyy myös onnellisia muistoja.
– Muistan tuon ikavan paivan ja myos onnellisen paivan. Poikani syntyi samana paivana Naistenklinikalla 13.4., kertoo Kaija.
– Olimme sopineet mieheni kanssa menevämme kihloihin 24.4.1976 ja se päivä oli myös Lapuan patruuna tehtaalla menehtyneiden hautaamis päivä, meidän kihlauspäivä muistuttaa aina tästä surullisesta onnettomuudesta, kertoo Päivi.