Joulun 2003 alla Eskon ja hänen vaimonsa Marjan elämä muuttui täysin. Pariskunnan vanhin tytär katkaisi välinsä vanhempiinsa ja samalla esti lapsiaan tapaamasta isovanhempiaan. Isovanhemmat ovat odottaneet vuosia, että saisivat nähdä lapsenlapsensa, mutta sovintoa ei ole syntynyt. Samassa rytäkässä katkesivat välit myös nuorempaan tyttäreen. Hänen lastaan kaksikko ei ole koskaan nähnyt.
Kaikki alkoi siitä, kun Eskon ja Marjan puhelin soi muutamaa päivä ennen joulua vuonna 2003. Soittaja oli kaksikon vävyn äiti. Hänen mielestään lasten perustamassa perheessä vanhinta poikaa kohdeltiin huonosti.
– Yhdeksänvuotiasta poikaa pompoteltiin, ja hänelle annettiin perheessä liikaa vastuuta. Hänen piti esimerkiksi saattaa pikkuveli kahdeksaksi kouluun, vaikka itse meni kymmeneen. Isovanhempien apukaan ei kelvannut. Olimme asiasta aivan samaa mieltä, se oli pojalle liian raskasta, Esko sanoo.
Vävyn äiti ehdotti, että Marja ottaisi asian puheeksi tyttärensä kanssa. Marja soitti tyttärelleen, mutta tytär suuttui neuvomisesta. Hän ilmoitti vanhemmilleen, ettei halua olla missään tekemisissä heidän kanssaan ja kielsi heiltä kaiken yhteydenpidon perheeseen.
– Sitten se meni sellaiseksi, että nuorempi tytär soitti ja ilmoitti, ettei hän tulekaan meille joulunviettoon. Myös hän lopetti yhteydenpidon meihin, Esko kertoo.
Välit poikki kaikkien lasten kanssa
Jouluisen konfliktin jälkeen Esko ja Marja kävivät tapaamassa lapsenlapsiaan näiden koulumatkalla. Lapset pyysivät heitä katsomaan jalkapallopelejään, mutta kentän laidalla tunnelma oli kylmä. Pariskunnan tytär teki selväksi, ettei heitä kaivattu näköpiirissä.
