Etäisyydet ja kylmyys - tässä kaksi suurinta haastetta, joiden parissa Pohjois-Suomen pelastushenkilökunta painii. Osa pelastustilanteista olisi ehkäistävissä, jos luonnossa liikkujat varustautuisivat ennalta olosuhteisiin.
Markku Lehtinen on asunut lähes koko ikänsä Sodankylässä ja ehtinyt toimia yli 30 vuoden ajan aluepalopäällikkönä Lapin pelastuslaitoksen Pohjois-Lapin seutukunnassa.
Työympäristö, josta Lehtinen vastaa, on kooltaan 12 000 neliökilometriä. Lähistöllä on suuria matkailualueita, kuten Urho Kekkosen kansallispuisto.
− Etäisyydet ja Sodankylän kunnan laajuus ovat tekijöitä, jotka tekevät pelastustehtäviin haasteita. Toinen tekijä on kylmyys, Lehtinen tiivistää.
Paukkupakkasen armoilla
Lehtisen esimerkit etäisyyksien ja sääolosuhteiden vaikutuksesta onnettomuustilanteisiin ovat kouriintuntuvia. Aikaa hukattavaksi ei ole.
Kuvitteellisessa onnettomuustilanteessa charter-bussi täynnä turisteja ajaa ojaan nelostiellä, 60 kilometriä Sodankylästä pohjoiseen. Ulkona on -25 astetta pakkasta; säätila, joka ei ole tosielämässäkään harvinaisuus.
− Turisteilla ei ole välttämättä mukana kylmien olosuhteiden vaatteita. Kun palokunnalla ja sairaskuljetuksella kestää tunnin tulla paikalle, matkailijoille tulee todella kylmä, ja pakkasella on pahimmillaan sokkivaikutus, Lehtinen sanoo.
Vastaava tilanne voi käydä myös esimerkiksi Urho Kekkosen kansallispuistossa. Alueella on autiotupia, joissa kuka tahansa voi yöpyä.
Tuvat on varustettu palovaroittimilla, mutta niitä ei aina tarkasteta jokaisen kävijän jälkeen.
