Raija oli työskennellyt suuren kaupungin virastossa yli 20 vuoden ajan, kun 1990-luvun alussa lama iski Suomeen. Raija joutui työpaikkakiusaamisen uhriksi ja sairastui sen kautta mielenterveysongelmiin.
Raija oli tehnyt mielenkiintoisia töitä ja vaihtanut hallintokuntaa aina silloin, kun halusi oppia uusia asioita ja kaipasi vaihtelua työhön. Laman alkaessa virastoja yhdistettiin, ja Raija vaihtoi viimeiseen työpaikkaansa – paikkaan, jota hän oli hakenut talon sisältä.
– Tein töitä innolla, ja minulla oli mielenkiintoisia uusia työtehtäviä. Organisaatiomuutos sopi luonteelleni hyvin, sillä pääsin kehittämään asioita ja töitä oli enemmän kuin tarpeeksi, muistelee Raija.
Raija kertoo tehneensä töitä kolmenkin edestä.
– Halusin tehdä työni, mutta samalla huomasin, että kaikilla ei ollut läheskään yhtä paljon töitä. Joillain oli aikaa seurustella ja jutustella niitä näitä pitkin päivää.
Työ uuvutti
Raija alkoi uupua työn määrästä, ja työterveyslääkäri määräsi naisen kolmen viikon lepolomalle. Sairauslomallaan Raija alkoi pohtia työpaikan asioita. Hän kysyi pitkäaikaiselta työtoveriltaan, onko tämän mielestä työpaikalla jotakin outoa.
Ystävä oli yllättynyt, ettei hän ollut huomannut. Töitä paiskiessaan Raija oli polttanut itsensä loppuun muiden vuoksi.
– Kun totuus alkoi valjeta, putosin henkisesti. Se oli minulle järkytys.
"Burnout oli hienojen ihmisten tauti"
Raija ei ollut koskaan ajatellut törmäävänsä burnoutiin.
– Luulin, että sen voivat kokea vain korkeasti koulutetut ihmiset, eivätkä tavalliset duunarit. Luulin, että se on hienojen ihmisten tauti, Raija nauraa nyt.
