Suhtautuminen hiv-positiivisia kohtaan on edelleen ennakkoluuloinen. Osittain voidaan syyttää suomalaista lainsäädäntöä: hiv-tukikeskuksen suunnittelijan mukaan se on vanhentunutta ja voi aiheuttaa ikäviä lieveilmiöitä. Hiv-positiivisen osa on niin kova, ettei testeissä käydä.
Hi-virus saadaan nykyään länsimaissa usein hyvin hallintaan. Lääkityksellä virustasot voidaan saada niin alhaisiksi, että sairaudella ei ole juuri vaikutuksia käytännön elämään.
Ennakkoluulot istuvat silti tiukassa. Leimaamisesta ei voida syyttää yksittäisiä ihmisiä, kun sitä on Hiv-tukikeskuksen suunnittelijan Jenny Tigerstedtin mukaan jopa Suomen lainsäädäntö.
– Nykyinen lainsäädäntö kaventaa hiv:iin sairastuneen oikeuksia, stigmatisoi ja luo valheellisia mielikuvia, Tigerstedt toteaa.
– Oikeusistuimen tulisi ottaa huomioon, mitä hiv on nykypäivänä. Jos on lääkityksellä, se on hyvin vaikea tartuttaa ja sen eteneminen saadaan usein pysäytettyä.
Hiv-positiivisella henkilöllä on velvollisuus kertoa sairaudestaan ennen seksiä. Vaikka tauti ei tarttuisikaan, voi syntyä kiista siitä, oliko asiasta kerrottu. Jos sana lyödään sanaa vastaan, hiv-positiivisella henkilöllä on todistustaakka.
Käytännössä tämä johtaa siihen, että ellei todisteita ole, hiv-positiivinen voidaan tuomita törkeän pahoinpitelyn yrityksestä siinäkin tapauksessa, ettei tauti ole tarttunut. Hiv-positiivinen Antti* ihmettelee lain sysäävän vastuun kaikesta hiv-positiiviselle henkilölle.
Antti muuttaisi Suomen lakia Ison-Britannian suuntaan. Siellä hiv-positiivinen voidaan tuomita vain, jos hiv tarttuu. Siinäkin tapauksessa hiv-positiivinen voidaan tuomita vain, jos hän tietää sairastavansa, ymmärtää, miten hiv tarttuu eikä ole kertonut seksikumppanilleen hiv:stä.