Studio55.fissä seurataan kevään ajan yhteensä kymmenen yli viisikymppisen laihdutusurakkaa. Tuula Viljakainen kertoo nyt päiväkirjassaan kokemuksiaan ensimmäiltä painonpudotusviikoilta.
Oltuani vain vajaan viikon Keventäjien testiryhmässä kaikki sujui aluksi hyvin, kunnes lauantaina 3.3. lähdin miniäni ja kahden lapsenlapseni kanssa hiihtämään. Alku sujui hyvin, mutta päättyi lopulta ikävästi, kun kaaduin ja satutin molemmat polveni, ja lääkärireissuhan siitä sitten tuli. Se onkin sitten ihan eri juttu, miten mummo saatiin sieltä hangelta ylös ja lääkäriin.
No, lääkäriin kuitenkin päästiin, ja lääkäri totesi, että murtumia ei ollut, ja se oli hyvä uutinen se. Mutta kyynärsauvat sain, koska jalat eivät kantaneet. Tuli kahden viikon sairausloma, ja kotiin vaan mummo potemaan. Haaveet hyvin alkaneesta liikunnasta saivat nyt sitten jäädä, ainakin vähäksi aikaa.
Harmitti vaan aivan vietävästi. Juuri kun olin saanut pään auki liikuntaan, niin tietysti piti käydä näin. Ajatus, miten keventämisen nyt käy, kävi heti mielessä. Nyt on vaan tsempattava ja katsottava, mitä suuhunsa laittaa.
Jo 52, kiloa lähti
Veden juontia olen joutunut opettelemaan, kun en ole siihen aikaisemmin tottunut. Täytän nyt päivittäin 1½ litran limsapullon ja juon sen päivän aikana. Säännöllinen ruokapäiväkirjan pitäminen on auttanut kummasti hillitsemään syömistä, kun kaikki pitää merkitä ylös. Painoa on onneksi pudonnut jo 5,2 kiloa, joten olen kyllä oikein tyytyväinen.
Nyt olen taas töissä, mutta liikkuminen on vielä vähän hankalaa. Töihin pääsen ystäväni kyydissä, mutta toivon, että pian pääsisin jo kävellen. Vielä täytyy kuitenkin malttaa mieli. Yksi lääkärikäynti on vielä edessä, ja toivon, että mitään ikäviä uutisia ei enää tule.
Keventäminen on sujunut kuitenkin ihmeen hyvin tähän mennessä kaikista vastoinkäymisistä huolimatta. Tavoitteen yritän pitää kirkkaana mielessäni. Olo on kyllä selvästi jo kevyempi, ja vaatteetkin alkavat tuntumaan väljemmiltä.
Syömisiäni olen kyllä tarkkaillut ja yrittänyt valita aina sen terveellisemmän vaihtoehdon. Punaviiniä on tullut muutama lasi maisteltua, mutta ei samassa määrin kuin aikaisemmin. Annoskoot olen pyrkinyt pitämään melko pieninä ja lisää en yleensä ota. Vielä ei ole mitään suuria kiusauksia eteeni kuitenkaan tullut.
Nyt kun olen töissä, niin uskon, että pystyn paremmin vielä säännöstelemään syömisiäni kuin kotona ollessa. Loma on edessä huhtikuun alussa, ja se vähän arveluttaa, että mitenkähän minun keventämisen silloin käy. Lomaan on niin olennaisesti aina liittynyt hyvä ruoka ja juoma. Katsotaan sitten huhtikuussa, miten olen lomalla onnistunut.
Nyt vaan luja usko itseen ja kohti kevättä iloisin keventäjän mielin!
Onnea ja menestystä myös muille testiryhmäläisille toivotteleepi Viljakaisen Tuula