Suomessa on arviolta 19 000 kouluikäistä 13–18-vuotiasta nuorta, jotka tarvitsisivat vuosittain apua masennuksen tai ahdistuneisuushäiriöiden takia.
Kuitenkin varsinkin monissa suurissa kaupungeissa nuoret jonottavat hoitoon.
– Nuori pääsee jollakin tavoin arvion pariin, mutta siinä kuinka nopeasti itse hoidollinen toimenpide käynnistyy, on valitettavasti viivettä. Tämä ei ole hyväksyttävä tilanne. Tämä on tietynlainen hätätilanne. Olemme tilanteessa, jossa palvelujärjestelmä kokonaisuudessaan ei toimi optimaalisella tavalla, sanoi Husin nuorisopsykiatrian linjajohtaja Klaus Ranta.
Ranta kuului asiantuntijaryhmään, joka on valmistellut kansallisen mielenterveysstrategian vuosille 2020–2030. Työryhmä luovutti työnsä tulokset perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurulle (sd.) tiistaina.
– Voimme monella tavoin tukea ihmisten hyvinvointia, osallisuutta ja elämänlaatua, ja itse asiassa voisi sanoa, että tämäntyyppinen välittäminen on hyvinvointivaltion laadun mittari, sanoi asiantuntijaryhmän puheenjohtaja, sosiaalipsykiatrian professori Sami Pirkola Tampereen yliopistosta.
Nuoret haluavat palvelua lähellä
Strategiassa huomio on varsinkin peruspalveluissa ja niiden valmiudessa auttaa nuoria mielenterveyshäiriöissä. Nyt tilanne on se, että nuoria ohjautuu mielenterveyshäiriöiden takia yhä enemmän erikoissairaanhoitoon ehkä kauaksikin kotiseudulta.
– Usein nuoret ilmaisevat haluavansa palvelua lähellä, ja nyt emme pysty tähän vastaamaan, Ranta sanoi.
Työryhmän resepti tilanteeseen on varhainen asioihin puuttuminen nuorten kohdalla varsinkin masennukseen ja ahdistuneisuuteen, jotka muodostavat kaksi kolmasosaa nuorten mielenterveyshäiriöistä. Rannan mukaan tarkoituksena on saada lyhytpsykoterapeuttisia, kohdennettuja varhaisinterventioita nuorten arkeen. Ne tapahtuisivat nuorten keskellä, koulussa ja lähipalveluissa.
Ranta sanoo, että eri maista saadut esimerkit osoittavat, että matalan kynnyksen lähipalvelujen mielenterveysinterventioita tuottavilla ihmisillä ei tarvitse olla vuosikausia kestävää koulutusta. Lyhyempikin koulutus riittää, kun siihen yhdistetään jatkuva metodin ohjaus.
Tarkoituksena on kouluttaa perusterveydenhuollon työntekijöitä antamaan opiskeluhuollossa moniammatillista, varhaista ja helposti saatavissa olevaa tukea ja ohjausta nuorten mielenterveyshäiriöiden vähentämiseksi.
"Erikoissairaanhoidollakin on kantokykynsä"
Myös ministeri Kiuru huomautti, että lapsia ja nuoria lähetetään mielenterveyshäiriöiden takia paljon erikoissairaanhoidon hoidettavaksi. Tämä meno ei hänen mukaansa voi jatkua tähän malliin, koska erikoissairaanhoidollakin on kantokykynsä.
– Perustasolla pitää pystyä parempaan. Moni kunta on hypännyt vallan mielenterveyshoidon yli, eli on suoraan nakitettu tämä erikoissairaanhoidon kopiksi.
Perusterveydenhuollossa ei ole Kiurun mukaan välttämättä lainkaan edes palvelulinjoja näiden asioiden hoitamiseksi.
– On kohdistettava toimia nimenomaan varhain annettavaan tukeen ja hoitoon. Lapsilla ja nuorilla pitäisi nykyjärjestelmässä olla heti mahdollisuus päästä mielenterveyshäiriöissä hoitoon omassa arkiympäristössä ilman minkäänlaista kursailua tai minkäänlaista leimautumisen pelkoa.
Itsemurhakuolleisuudessa näkyy eriarvoisuus
Tiistaina julkistettiin myös itsemurhien ehkäisyohjelma. Tuoreimpien tietojen mukaan vuonna 2018 itsemurhan teki 810 ihmistä, joista alle 25-vuotiaita oli 99 ja yli 65-vuotiaita 203.
Itsemurhaan kuolleiden ikä naisilla oli keskimäärin 50 vuotta ja miehillä 48 vuotta.
Itsemurhan ehkäisyohjelman työryhmä muistuttaa, että itsemurhakuolleisuudessa näkyy vahva eriarvoisuus. Kymmenisen prosenttia sosioekonomisten ryhmien elinajanodotteen erosta Suomessa johtuu itsemurhista.
On myös tavallista, että samalla ihmisellä on yhtaikaa useampi kuin yksi mielenterveyden häiriö, esimerkiksi masennushäiriön ohella päihdehäiriö tai ahdistuneisuushäiriö. Mielenterveyden häiriöt ovatkin keskeisiä itsemurhalle altistavia syitä.
Ohjelmassa luetellaan liuta toimia, joilla itsemurhia voitaisiin ennalta torjua. Tällaisina mainitaan muun muassa matalan kynnyksen kriisipalvelujen ulottaminen koko Suomeen ja itsemurhakeinojen ja itsemurhavälineiden saatavuuden ehkäisy. Esimerkiksi apteekkisopimuksilla voidaan rajata reseptilääkkeiden väärinkäyttöä.