Sinikka* on taistellut poikansa puolesta koko tämän koulutaipaleen ajan. ADHD-pojan äiti haluaa kiinnittää huomiota niihin oppilaisiin, jotka eivät mahdu yleiseen muottiin.
Sinikan viesti on ytimekäs: Koulun pitää tunnistaa erilainen oppija. Asiasta pitäisi puhua tulevilla opettajille jo koulutusvaiheessa.
Sinikan poika suoriutui peruskoulusta ala-arvoisesti siksi, ettei pojan oppimisvaikeuksien alkuperää, ADHD:ta, tunnistettu. Poika ei ole peruskoulunkaan jälkeen saanut päätökseen yhtään ammattitutkintoa.
− Mikko* ei saanut koskaan mahdollisuutta toteuttaa sitä, mihin hänellä oli kykyjä ja taitoja. Jos koulussa olisi satsattu hänen oppimiseensa, hän olisi ollut jo monta vuotta työelämässä, Sinikka harmittelee.
Sinikka perää kouluille resursseja tuen antamiseen. Erityisoppilaaseen satsaaminen aina edes vaadi suuria ponnistuksia. Hänen oman poikansa keskittymistä olisi auttanut esimerkiksi se, että Mikko olisi saanut kuunnella oppitunnin aikana tehtäviä suorittaessaan musiikkia korvakuulokkeilla.
− Hänellä oli lopulta lääkärinkin lausunto ADHD:sta, joten miksi tätä ei voitu sallia, Sinikka kysyy.
Ammattioppilaitoksesta perusteltiin kieltoa ilmoittamalla, ettei kyseessä ollut mikään erityisoppilaitos.
− Eihän kaikkia, joilla on oppimisvaikeuksia, voi niihinkään laittaa, Sinikka täräyttää takaisin.
Asiaan pitää puuttua ajoissa!
Sinikka ei näe ongelmana sitä, että yhä useamman nuoren papereihin lyödään tänä päivänä ADHD-diagnoosi.