Kuvat: Suomalaisnaisten masennus ikuistettiin pysäyttävällä tavalla – tältä paha olo näyttää ja tuntuu

Masennus ei kuulu eikä välttämättä näy päällepäin. Jokainen kokee sairauden eri tavoin.

Kasvajat ry:n hallituksen puheenjohtaja ja äiti Katja Lemberg kertoo masentuneensa ensimmäisen kerran 23-vuotiaana.

– En tiennyt, mikä minulla oli. Olin normaali, hyvää elämää elävä ihminen. Ja sitten yhtäkkiä putosin johonkin. Tänä päivänä kaikki tietävät, mikä masennus on. Minä en vuonna 1997 tiennyt.

Niinpä Lemberg jatkoi, suorastaan räpiköi eteenpäin. 30-vuotiaana Lemberg oli täysin poikki.

– Olin elossa oleva kuollut, täysin erillään mistään todellisesta – vai vasta pääsemässä kiinni todelliseen, kuten tänään sanoisin. No kuitenkin, taas kaikki hajosi.

– Olen koulutukseltani insinööri ja työtaustaltani yrittäjä. Kun masennuin, minusta tuli masentunut ja mielenterveyskuntoutuja, koska olin rahaton. Ja näin käy monelle, liian monelle.

41-vuotias Lemberg työskentelee tällä hetkellä masennuksen parissa.

– Nyt olen kulkenut ihmisten rinnalla, tavalla, jolla olisin halunnut että minun kanssani olisi oltu.

Miltä masennus näyttää?

Miltä masennus sitten näyttää ja kuulostaa? Tähän myös valokuvaaja Sofia Virtasen vuosi sitten ottamilla valokuvilla on otettu kantaa.

– Kuvat ovat osa ajatustamme vaikuttaa siihen, miltä masennuksen ajatellaan näyttävän ja mitä masennuksesta muutenkaan tiedetään, Lemberg kuvaa.

– Minun kysymykseni kuvissani on, että ketä meistä kuuntelisit? Kuka meistä on masentunut? hän jatkaa.

Valokuvausprojekti on ollut monella tapaa opettavainen: siinä on joutunut kohtaamaan myös itse itsensä.

– Suomen masentuneet ovat koulutettuja, osaavia ihmisiä. Masentumisen jälkeen he osaisivat myös kertoa, mistä paha olo tulee, ja miten siitä pääsee irti. He osaisivat myös luoda sellaisia rakenteita, ettei ihmisten enää tarvitsisi masentua, vaan alkaisimme ymmärtää, että kyse on oppimisesta ja oppimisen tukemisesta – eikä sairaudesta.

Tässä ovat Pian, Soilen, Annan, Annen ja Virpin tarinat – ja jokaisen tarina on erilainen.

Pia.

"Tänä päivänä olen iloinen, etteivät aikoinaan tekemäni itsemurhayritykset onnistuneet. Niin paljon olisi jäänyt tekemättä – tästä hyvänä  esimerkkinä karaoke. Karaokeyleisö on kiitollista, sillä se kannustaa kaikkia laulajia.  Mottoni on nykyään: "Itsemurha ei ole vaihtoehto, karaoke on." – Pia

Soile.

"Ja palasin alkuun

Nainen täynnä voimaa iloa surua
Hyppyjä kuilun partaalta toiselle
suuntana selvästi eteenpäin.

Itsensä tietää
tietoonsa luottaa.
Aavistukseen uskoo
tuulen mukana kulkee.

Lämpöön rakastuu siihen tarttuu.

Vakaasti kulkee
lämpimien käsien keskellä.
Kylmien tuulien saavuttamattomissa.

Elämään kuulunut siitä syntynyt.
Uskoo kokemaansa.
Elettyjen kautta kasvanut.

Ei kumarra kuin tietoa
heikkoutta
syvää kuilua.
Kääntää selkäänsä väärälle
vahvalle
tehdylle.

Ei hukkaa itseään syvyyteen
ottaa pohjalta voimansa.

Kantaa kartanonsa kunnialla 
itsessään omistaen.
Antaen niille jotka ansaitsevat.

Seisoo kielekkeellä.
Ainarajalla.

Tuuli nostaa helmaa heiluttaa tukkaa.
Hymyillen totisena
katsoo kauas  näkee lähelle.

Tietää siksi vihdoin rakastaa.

Näitkö minut näin?

Et.

Enkä nähnyt minäkään.
Katsoin sokeana jotakin.
Linssiemme vääristämiä kuvia.
Uskoin kuvia mutta en minua.

Kuinka kirvellen kiertää kipua kasvaa kohti sitä mikä on totta ja oikein.
Kuinka näkymättömyys työntää syvästä uskosta omaan.
Kohti särkymistä hajoamista  häipymistä  katoamista.

Olin tuuliajolla
rannalle rikkoutunut
sateen tuulen pieksämä
pintaverellä
riekaleina raiskattu
revitty alistettu hylky

Rantakallioon lyhyitä kynsiä koitin ottaa kiinni.

Häviämässä katoamassa
aavaan ulottumattomiin
pinnalla
kaukana syvästä.

Näitkö minut näin?

Et.

Mutta minä näin.
Ja palasin alkuun." – Soile

Anne.

"Voimat ehtyivät, "En jaksa!"  – Anne

"Avaan portin uuteen alkuun!" – Anne

Anna.

Kuvien merkitys jää katsojan päätettäväksi. – Anna

Virpi.

"Sulle salaisuuden kertoa mä voisin..."

"Valoa ihmetellen, se siis on vielä olemassa, valo..."

"Miksi katosi värit, valo elämästä? Mihin hävisi elämänhalu? Oli vain raskas, painava musta." – Virpi

Kuvat: Sofia Virtanen