Luolasukeltaja Vesa Rantanen kertoi suorassa lähetyksessä koskettavasti siitä, miten hän menetti ystävänsä yhteisellä sukelluksella.
Vuonna 2014 suomalainen luolasukellusryhmä kohtasi pahimman painajaisensa, kun kaksi ryhmän jäsentä kuoli syvälle luolaan Norjassa. Nyt tästä tapahtumasta ja erityisesti salaisesta nosto-operaatiosta on tehty elokuva, Takaisin pintaan.
Elokuvan tuottaja Juho Harjula ja sukeltaja Vesa Rantanen vierailivat torstaina Maria Veitolan haastateltavana Enbuske, Veitola & Salminen -ohjelmassa.
Vesa Rantanen oli samalla kohtalokkaalla sukellusreissulla ja hän oli itsekin vähällä kuolla. Koskettavassa haastattelussa niin Veitolalla kuin sukeltajalla oli tunteet pinnassa.
– Luolasukeltaminen on aika vaativaa hommaa. Kun ensimmäinen Jari juuttui kiinni siihen ahtaumaan, niin siinä kasautui henkistä painetta ja asiat summautuivat niin, että hän ei selvinnyt. Toisen Jarin menehtymisen syitä en osaa kommentoida, en ole tilannetta nähnyt, Rantanen kertoo.
– Se (luola) on aika vihamielinen paikka. Ei tarvitse kauhean isoja ongelmia olla, että siinä käy heikosti, hän jatkaa silminnähden liikuttuneena.
Miltä sinusta tuntui, kun sukelsit syvälle ja näit, että ystäväsi on kuollut? Veitola kysyy.
– Siinä oli tietynlainen sokki päällä kun näin, että hän on menehtynyt siihen. Sitten piti aika nopeasti keskittyä siihen, että miten itse pääsee pois. Menehtyneitä ehti miettiä jälkeenpäin, mutta siitä eteenpäin oli itsellä selviytymistaistelua ja ajatukset siinä.
Oliko oma kuolema lähellä?
– Minulla oli erittäin iso työ päästä lävitse, en osaa arvioida tilannetta muuten. Siinä tilanteessa ei olisi hirveästi aikaa kestänyt niihin lisäongelmiin, sitten olisin ollut yksin siinä.
Miten omaiset suhtautuvat sukeltamiseen? Onko sukeltajalla välillä huono omatunto tapahtuneesta?